Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2022 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Timo Tossavainen: Treffeillä tekoälyn kanssa

Juhana Aunesluoma: Ennätysmäärä hakemuksia – suomalainen tietokirjallisuus voi hyvin

Hannele Cantell: Laadukkaat oppimateriaalit takaavat opetuksen tasa-arvon

Ville Blåfield: Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa

Mikko Niemelä: Sitaattioikeus – miten se menikään?

Sanna Nyqvist: Eroon kesäterästä eli miten päästä kirjoittamisessa alkuun tauon jälkeen?

Kati Boijer-Spoof Heikinheimo: Tietokirjailija, maltatko palautua?

Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?

Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle

Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä

Minja Mäkilä: Henkistä ja taloudellista tukea – apurahan merkitys esikoistietokirjan kirjoittamisessa

Simo Veistola: Mikä tekee hyvän digitaalisen oppimateriaalin?

Mia Spangenberg: Millaiset lasten tietokirjat kiinnostavat maailmalla?

Ilari Talman: Hallituksen esityksessä uudeksi tekijänoikeuslaiksi on useita ongelmia

Iida Simes: Sivistyksen valoa!

Anu Kantola: Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää

Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää

Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?

Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija

Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta

Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!

Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan

Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi

Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa

Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa

Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari

Faktahommissa

Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa

18.10.2022

Ville Blåfield

Runsaudenpula on hieno suomen kielen sana, ja kuvaa aika tarkasti tunnelmaa olohuoneessani viime toukokuussa. Olin kokoamassa ensimmäistä kertaa Helsingin Kirjamessujen ohjelmaa, ja ympäri olohuoneen lattiaa ja seiniä oli levitetty suuria printtejä excelöidyistä ohjelmaehdotuksista. Niitä oli yli 1 500.

Jos etukäteen olin elätellyt ajatusta jollain tavalla hallitusta prosessista, jota ohjaisivat ennalta määritellyt painotukset ja kuraattorin kirkas näkemys, karisivat harhat aika nopeasti. Mistä tällainen savotta edes aloitetaan? Täytettäviä ohjelmalavoja oli viisitoista, ohjelmapaikkoja yhdeksänsataa.

Kirjallisuusohjelman kuratoinnissa haaste on, ettei suurinta osaa teoksista ole lukenut. Valintoja tehdään tiiviiden ennakkotietojen, takakansitekstien, kustantamojen vakuuttelun, kirjailijan aiemman tuotannon, intuition perusteella.

Pian huomasin, että tässä tietokirjat ovat vahvoilla. Tutankhamonin salaisuudet? Kuulostaa kiinnostavalta. Kasvissyönnin unohdettu historia? Päähän aukeaa heti uumoiluja. Tähtitaivaan vaikutus kulttuuriimme? Count me in! Kaunokirjallisuuden tiivistäminen hissipuheeksi on haastavampaa.

Lopulta lavakartat jollain kaaoksen logiikalla täyttyivät. Päätin, että yritän kääntää runsaudenpulan voitoksi: Helsingin Kirjamessujen arvo on juuri ohjelman tajuttomassa monipuolisuudessa. Esillä ovat kaikki kirjallisuuden genret scifistä kokeelliseen runouteen, chick litistä sotahistoriaan. Kaaoksen hallitsijana pyrin pitämään huolen, että kaikki löysivät lavoilta paikkansa.

Korvaamattomana tukena tässä olivat monet asiantuntijatahot, jotka auttoivat valitsemaan ja kokoamaan eri genrejen ohjelmakokonaisuuksia: Tiedetorin tiedetoimijat ja Suomen tietokirjailijat, runo-ohjelman Nuoren Voiman Liitto, Dekkariseura, Svenska litteratursällskapet, vain joitain mainitakseni.

Ja jos moniäänisyys ja -lajisuus on ohjelmaa leimaava arvo, tuntuisi keinotekoiselta iskeä koko komeuden päälle leimana jokin kaiken yhteen vetävä teema, ajattelin. Niinpä tämän vuoden ohjelmateema – rakentava debatti – toteutetaan messuilla omana kahdeksan debattikeskustelun sarjanaan. Sen ulkopuolella lavojen muut 892 keskustelua ja kirjailijahaastattelua saavat olla jotain ihan muuta; uuden kirjallisuuden koko kirjo.

Koko Helsingin Kirjamessujen ohjelma löytyy osoitteesta helsinginkirjamessut.fi. Tiedetori-ohjelma on tuttuun tapaan koottu messutorstaille ja -perjantaille 27.–28.10. Kruununhaka-lavalle, mutta tietokirjallisuutta löytyy myös muilta lavoilta – Kruununhaan ohella erityisesti Hakaniemestä, Vallisaaresta ja Suomenlinnasta – kaikkina messupäivinä. Toivottavasti nähdään Messukeskuksessa!

Ville Blåfield on Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja. 

Ville Blåfieldin kuva: Helsingin Messukeskus

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: