Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Markus Hotakainen: Onko suomalaisella tietokirjallisuudella menekkiä maailmalla?

Mervi Holopainen: Laadukkaan oppimateriaalin tärkeä rooli

Iiris Nuutinen: Syksy viestintäharjoittelussa Suomen tietokirjailijoilla

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuuden lajit ja rajat

Pirita Tolvanen: Tietokuvituksen lähteillä

Kirsi Vainio-Korhonen: Ihmiset tietokirjan näyttämöllä

Timo Tossavainen: Tietokirjoista saaduilla tuloilla ei pitkälle pötki

Vilja-Tuulia Huotarinen: Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävässä

Pirjo Hiidenmaa: Lukeminen on yhteinen asia!

Ulla-Maija Paavilainen: Tärkeintä on luottamus

Lauri Järvilehto: Luovuus ja keskittyminen tietokirjailijan työssä

Anne Rutanen: Tietokirjafestivaalin rakentaminen on joukkuelaji

Tommi Wallenius: Havaintoja kevään 2023 jäsenkyselystä

Henri Satokangas ja Ilona Lindh: Tyypillisen tietokirjan jäljillä

Jenni Stammeier: Tietokirja syntyy apurahalla

Ulla Ilomäki-Keisala: Mitä laadukas oppimateriaali merkitsee tässä ajassa?

Timo Tossavainen: Treffeillä tekoälyn kanssa

Juhana Aunesluoma: Ennätysmäärä hakemuksia – suomalainen tietokirjallisuus voi hyvin

Hannele Cantell: Laadukkaat oppimateriaalit takaavat opetuksen tasa-arvon

Ville Blåfield: Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa

Mikko Niemelä: Sitaattioikeus – miten se menikään?

Sanna Nyqvist: Eroon kesäterästä eli miten päästä kirjoittamisessa alkuun tauon jälkeen?

Kati Boijer-Spoof Heikinheimo: Tietokirjailija, maltatko palautua?

Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?

Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle

Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä

Faktahommissa

Messuillaan täydestä sydämestä tietokirjan edestä

24.09.2019

Tuula Vainikainen

Syksyn kirjamessut lähestyvät. Itselleni se on jo muutamana vuonna tarkoittanut osallistumista Turun Kirjamessujen Tietokirjaraatiin. Tänä syksynä ei omaa kirjaa ole julkistettavana, vaan tuki- ja liikuntaelimistön ja nivelterveyden aihepiirissä liikkuva keväällä ilmestyvä opus on vielä työpöydälläni.

Suomen tietokirjailijoiden tuottama Tietokirjaraati nostaa esiin suomalaisen tietokirjasadon uutuuksia. Ohjelmanumero on mukana myös Helsingin messuilla. Neljä raatilaista valottaa viittä ruodittavaksi valittua kirjaa kahden minuutin ajan kutakin ja pisteyttää ne oman mieltymyksensä mukaan. Vähän kuin Levyraadissa mielipiteitä ja arvioita esitellään ja pisteitä jaetaan. Taatusti subjektiivisesti.

Raatilaisen pesti on kiehtovaa työtä. Raatilaisena tulee aika usein mentyä myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kaikkien näitä vuosien kuluessa arvioimiani kirjoja en olisi muuten ottanut luettavaksi. Joka vuosi on toki mukaan osunut vähintään pari omaakin ennakkokiinnostuksen kohdetta. Tänä vuonna tarjottimella on sosiaalipolitiikkaa, biologiaa, filosofisia esseitä, historiaan suuntautuva matkakirja ja vaikeasti määriteltävä nuorten tietokirja. Ne tuovat paljon uutta tietoa, mutta herättävät myös tunteita ja panevat välillä väittämään vastaan kirjan tekijälle silloin, kun kyse on tekijän omasta tulkinnasta. Kaikki mitä tietokirjan kansien väleihin printataan, ei toki ole yksiselitteistä faktaa. Parhaimmillaan tietokirjat keskustelevat lukijan ja muidenkin ihmisten kanssa.

Muistan kun ensimmäisiä suomalaisia nykymuotoisia kirjamessuja oltiin Turussa suunnittelemassa vuonna 1990. Olin silloin Turun yliopiston tiedotuspäällikkö. Akateemisessa maailmassa kaikki eivät olleet varauksettomasti messuilun kannalla. Jotkut pitivät sitä vähän rahvaanomaisena tapana promota tutkimuksen tuloksia. Yliopistojen julkaisut olivat ulkoasultaan harmaita ja aika totisia teoksia. Niitä ei osattu eikä aina haluttukaan markkinoida. Paljon on tietokirjojen teosta ja messuamisesta opittu vuosien kuluessa, innostuttukin. Muun muassa se, että sarjajulkaisuissakin jokainen osa on yksilö, joka täytyy sellaisena tuoda esiin. Nykyään siihen nähdään oikea tarvekin.

Messut ovat mainio tapa tarjota tietokirjoillekin julkisuutta, jota ne kaunokirjallisuutta useammin jäävät vaille. Tietokirjojen julkinen arviointihan on harvinaista. Kun kaunokirjailija suree sitä, ettei kriitikko ole ymmärtänyt hänen kaikkia kirjallisia ratkaisujaan, tietokirjailija suree sitä, ettei tietokirjakriitikoita ole enempää.

Suomalaisen tietokirjan maailma on moninainen ja runsas. Eläköön se edelleen monipuolisena ja -äänisenä. On ilo olla mukana tuomassa tietokirjatyöläisten tuotoksia esille tietokirjaraatilaisena ja haastattelijana. Faktahommissa.

Tuula Vainikainen on turkulainen FM, lääketieteen toimittaja, tiedottaja ja tietokirjailija, joka on yksi Turun Kirjamessujen Tietokirjaraadin raatilaisista.

Vainikaisen kuva: Esko Jämsä

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: