Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Faktahommissa
Messuillaan täydestä sydämestä tietokirjan edestä
Tuula Vainikainen
Syksyn kirjamessut lähestyvät. Itselleni se on jo muutamana vuonna tarkoittanut osallistumista Turun Kirjamessujen Tietokirjaraatiin. Tänä syksynä ei omaa kirjaa ole julkistettavana, vaan tuki- ja liikuntaelimistön ja nivelterveyden aihepiirissä liikkuva keväällä ilmestyvä opus on vielä työpöydälläni.
Suomen tietokirjailijoiden tuottama Tietokirjaraati nostaa esiin suomalaisen tietokirjasadon uutuuksia. Ohjelmanumero on mukana myös Helsingin messuilla. Neljä raatilaista valottaa viittä ruodittavaksi valittua kirjaa kahden minuutin ajan kutakin ja pisteyttää ne oman mieltymyksensä mukaan. Vähän kuin Levyraadissa mielipiteitä ja arvioita esitellään ja pisteitä jaetaan. Taatusti subjektiivisesti.
Raatilaisen pesti on kiehtovaa työtä. Raatilaisena tulee aika usein mentyä myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kaikkien näitä vuosien kuluessa arvioimiani kirjoja en olisi muuten ottanut luettavaksi. Joka vuosi on toki mukaan osunut vähintään pari omaakin ennakkokiinnostuksen kohdetta. Tänä vuonna tarjottimella on sosiaalipolitiikkaa, biologiaa, filosofisia esseitä, historiaan suuntautuva matkakirja ja vaikeasti määriteltävä nuorten tietokirja. Ne tuovat paljon uutta tietoa, mutta herättävät myös tunteita ja panevat välillä väittämään vastaan kirjan tekijälle silloin, kun kyse on tekijän omasta tulkinnasta. Kaikki mitä tietokirjan kansien väleihin printataan, ei toki ole yksiselitteistä faktaa. Parhaimmillaan tietokirjat keskustelevat lukijan ja muidenkin ihmisten kanssa.
Muistan kun ensimmäisiä suomalaisia nykymuotoisia kirjamessuja oltiin Turussa suunnittelemassa vuonna 1990. Olin silloin Turun yliopiston tiedotuspäällikkö. Akateemisessa maailmassa kaikki eivät olleet varauksettomasti messuilun kannalla. Jotkut pitivät sitä vähän rahvaanomaisena tapana promota tutkimuksen tuloksia. Yliopistojen julkaisut olivat ulkoasultaan harmaita ja aika totisia teoksia. Niitä ei osattu eikä aina haluttukaan markkinoida. Paljon on tietokirjojen teosta ja messuamisesta opittu vuosien kuluessa, innostuttukin. Muun muassa se, että sarjajulkaisuissakin jokainen osa on yksilö, joka täytyy sellaisena tuoda esiin. Nykyään siihen nähdään oikea tarvekin.
Messut ovat mainio tapa tarjota tietokirjoillekin julkisuutta, jota ne kaunokirjallisuutta useammin jäävät vaille. Tietokirjojen julkinen arviointihan on harvinaista. Kun kaunokirjailija suree sitä, ettei kriitikko ole ymmärtänyt hänen kaikkia kirjallisia ratkaisujaan, tietokirjailija suree sitä, ettei tietokirjakriitikoita ole enempää.
Suomalaisen tietokirjan maailma on moninainen ja runsas. Eläköön se edelleen monipuolisena ja -äänisenä. On ilo olla mukana tuomassa tietokirjatyöläisten tuotoksia esille tietokirjaraatilaisena ja haastattelijana. Faktahommissa.
Tuula Vainikainen on turkulainen FM, lääketieteen toimittaja, tiedottaja ja tietokirjailija, joka on yksi Turun Kirjamessujen Tietokirjaraadin raatilaisista.