Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä ja nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät parittomien viikkojen tiistaisin.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Jukka-Pekka Pietiäinen: Tietokirjailijat ja oppikirjailijat ovat apurahansa ansainneet
Mikko Grönlund: Mitä tietokirjailija tienaa?
Sanna Haanpää: Uuden toiminnanjohtajan aloitustunnelmia
Kaarina Hazard: Tietokirja, mon amour
Anne Helttunen: Kirjasuunnistus johdattaa kirjojen maailmaan
Tuula Vainikainen: Messuillaan täydestä sydämestä tietokirjan edestä
Andrei Sergejeff: Egyptin orjasulttaanit tuhoutuivat mieluummin kuin sopeutuivat
Reetta Kettunen: Lapsuuden sankareille
Oula Silvennoinen: Tietokirjailija ja kansalliset myytit
Jussi Pakkasvirta: Politiikan ennustaminen voi mennä pieleen, vaikka kuinka tiedolla yrittäisi
Aleksis Salusjärvi: Millaisia nuorten tietokirjoja tässä ajassa tarvitaan?
Marjo Heiskanen: Haku päällä: Näennäistiedosta punnittuun tietämättömyyteen
Päivi Kosonen: Yhdessä lukemaan!
Tuula Uusi-Hallila: Tietokirja eheyttää lukion
Markku Heikkilä: Tehtävä Euroopassa
Paula Havaste: Ve-si-me-lo-ni ja muita tietokirjallisuuden outouksia
Helena Ruuska: Peruskoululaiset tarvitsevat kirjoja
Timo Tossavainen: Oppikirjailija – tulevaisuuden ammatti?
Urpu Strellman: Suomi edellä maailmalle
Anna Kortelainen: Tietokirjailijan evästys seuraavalle hallitukselle
Faktahommissa
Messuillaan täydestä sydämestä tietokirjan edestä
Tuula Vainikainen
Syksyn kirjamessut lähestyvät. Itselleni se on jo muutamana vuonna tarkoittanut osallistumista Turun Kirjamessujen Tietokirjaraatiin. Tänä syksynä ei omaa kirjaa ole julkistettavana, vaan tuki- ja liikuntaelimistön ja nivelterveyden aihepiirissä liikkuva keväällä ilmestyvä opus on vielä työpöydälläni.
Suomen tietokirjailijoiden tuottama Tietokirjaraati nostaa esiin suomalaisen tietokirjasadon uutuuksia. Ohjelmanumero on mukana myös Helsingin messuilla. Neljä raatilaista valottaa viittä ruodittavaksi valittua kirjaa kahden minuutin ajan kutakin ja pisteyttää ne oman mieltymyksensä mukaan. Vähän kuin Levyraadissa mielipiteitä ja arvioita esitellään ja pisteitä jaetaan. Taatusti subjektiivisesti.
Raatilaisen pesti on kiehtovaa työtä. Raatilaisena tulee aika usein mentyä myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kaikkien näitä vuosien kuluessa arvioimiani kirjoja en olisi muuten ottanut luettavaksi. Joka vuosi on toki mukaan osunut vähintään pari omaakin ennakkokiinnostuksen kohdetta. Tänä vuonna tarjottimella on sosiaalipolitiikkaa, biologiaa, filosofisia esseitä, historiaan suuntautuva matkakirja ja vaikeasti määriteltävä nuorten tietokirja. Ne tuovat paljon uutta tietoa, mutta herättävät myös tunteita ja panevat välillä väittämään vastaan kirjan tekijälle silloin, kun kyse on tekijän omasta tulkinnasta. Kaikki mitä tietokirjan kansien väleihin printataan, ei toki ole yksiselitteistä faktaa. Parhaimmillaan tietokirjat keskustelevat lukijan ja muidenkin ihmisten kanssa.
Muistan kun ensimmäisiä suomalaisia nykymuotoisia kirjamessuja oltiin Turussa suunnittelemassa vuonna 1990. Olin silloin Turun yliopiston tiedotuspäällikkö. Akateemisessa maailmassa kaikki eivät olleet varauksettomasti messuilun kannalla. Jotkut pitivät sitä vähän rahvaanomaisena tapana promota tutkimuksen tuloksia. Yliopistojen julkaisut olivat ulkoasultaan harmaita ja aika totisia teoksia. Niitä ei osattu eikä aina haluttukaan markkinoida. Paljon on tietokirjojen teosta ja messuamisesta opittu vuosien kuluessa, innostuttukin. Muun muassa se, että sarjajulkaisuissakin jokainen osa on yksilö, joka täytyy sellaisena tuoda esiin. Nykyään siihen nähdään oikea tarvekin.
Messut ovat mainio tapa tarjota tietokirjoillekin julkisuutta, jota ne kaunokirjallisuutta useammin jäävät vaille. Tietokirjojen julkinen arviointihan on harvinaista. Kun kaunokirjailija suree sitä, ettei kriitikko ole ymmärtänyt hänen kaikkia kirjallisia ratkaisujaan, tietokirjailija suree sitä, ettei tietokirjakriitikoita ole enempää.
Suomalaisen tietokirjan maailma on moninainen ja runsas. Eläköön se edelleen monipuolisena ja -äänisenä. On ilo olla mukana tuomassa tietokirjatyöläisten tuotoksia esille tietokirjaraatilaisena ja haastattelijana. Faktahommissa.
Tuula Vainikainen on turkulainen FM, lääketieteen toimittaja, tiedottaja ja tietokirjailija, joka on yksi Turun Kirjamessujen Tietokirjaraadin raatilaisista.