Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Markus Hotakainen: Onko suomalaisella tietokirjallisuudella menekkiä maailmalla?

Mervi Holopainen: Laadukkaan oppimateriaalin tärkeä rooli

Iiris Nuutinen: Syksy viestintäharjoittelussa Suomen tietokirjailijoilla

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuuden lajit ja rajat

Pirita Tolvanen: Tietokuvituksen lähteillä

Kirsi Vainio-Korhonen: Ihmiset tietokirjan näyttämöllä

Timo Tossavainen: Tietokirjoista saaduilla tuloilla ei pitkälle pötki

Vilja-Tuulia Huotarinen: Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävässä

Pirjo Hiidenmaa: Lukeminen on yhteinen asia!

Ulla-Maija Paavilainen: Tärkeintä on luottamus

Lauri Järvilehto: Luovuus ja keskittyminen tietokirjailijan työssä

Anne Rutanen: Tietokirjafestivaalin rakentaminen on joukkuelaji

Tommi Wallenius: Havaintoja kevään 2023 jäsenkyselystä

Henri Satokangas ja Ilona Lindh: Tyypillisen tietokirjan jäljillä

Jenni Stammeier: Tietokirja syntyy apurahalla

Ulla Ilomäki-Keisala: Mitä laadukas oppimateriaali merkitsee tässä ajassa?

Timo Tossavainen: Treffeillä tekoälyn kanssa

Juhana Aunesluoma: Ennätysmäärä hakemuksia – suomalainen tietokirjallisuus voi hyvin

Hannele Cantell: Laadukkaat oppimateriaalit takaavat opetuksen tasa-arvon

Ville Blåfield: Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa

Mikko Niemelä: Sitaattioikeus – miten se menikään?

Sanna Nyqvist: Eroon kesäterästä eli miten päästä kirjoittamisessa alkuun tauon jälkeen?

Kati Boijer-Spoof Heikinheimo: Tietokirjailija, maltatko palautua?

Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?

Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle

Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä

Faktahommissa

Mars maailmalle!

18.02.2020

Markus Hotakainen

Miksi maailman suurin tiedekustantamo kiinnostui Mars-planeettaa käsittelevästä kirjasta, jonka on kirjoittanut suomalainen tiedetoimittaja?

”Juuri siksi”, kustannuspäällikkö Harry Blom vastasi, kun uskalsin kysyä asiaa kirjan jenkkiversion ollessa turvallisesti painossa.

Päädyin kirjoittamaan Mars – Myytistä maisemaksi -kirjan (WSOY 2005), kun olin Södikalla toimituspäällikkönä enkä löytänyt kustannusohjelmaan sopivaa, riittävän monipuolisesti aihetta käsittelevää kirjaa käännettäväksi. Siksi arvelin, että teos voisi kiinnostaa myös ulkomaisia kustantajia, vaikka maailmalla ilmestyy vuosittain lukuisia kirjoja samasta aiheesta.

Otin yhteyttä Springer-kustantamoon (US), koska se oli aiemmin kustantanut Ursan julkaiseman kurssikirjan Tähtitieteen perusteet. Lähetin Blomille sähköpostiviestin englanninkielisen sisällysluettelon kera, ja postitin perään itse opuksen.

Blom piti kirjaa lupaavana ja pyysi yhden näyteluvun englanniksi käännettynä. Sain myös täytettäväksi monisivuisen ”proposalin”, jossa piti esimerkiksi luonnehtia kirjan teemoja ja potentiaalisia kohderyhmiä sekä listata kilpailevia teoksia. Käänsin näyteluvun itse – kuten sittemmin koko kirjan – ja siltä pohjalta syntyi kustannuspäätös.

”Kun amerikkalainen tutkija kirjoittaa Marsista, näkökulma tuppaa korostamaan hänen omia tekemisiään. Sinun näkemyksesi oli puolueeton”, Blom täsmensi.

Toinen tärkeä tekijä oli, että käsittelin kirjassa Marsia laaja-alaisesti. Uusimpien tutkimustulosten lisäksi mukana oli mytologiaa, tieteenhistoriaa ja kulttuuria. Suomalainen tietokirja voi siis päästä maailmalle myös kilpaillulla aiheella, jos käsittelytapa osuu kohdalleen.

Springer ei kuitenkaan ole ideaalinen kustantaja suomalaiselle tietokirjallisuudelle. Virallisesti se ei edes julkaise käännöksiä, vaan ”alkuperäisiä englanninkielisiä käsikirjoituksia”. Springerillä oli tietenkin tiedossa, että Mars-kirjani oli jo ilmestynyt suomen kielellä, mutta sopimus edellytti, että kustantajalle toimitetaan englanninkielinen teksti.

Lisäksi Springer haluaa aina ”maailman oikeudet” sekä englanninkieliselle kirjalle että käännöksille. Ehdotin kuitenkin, että sopimukseen kirjattaisiin käännösoikeuksien kohdalle ”…pois lukien Skandinavia, Baltia ja planeetta Mars”.

Ajatus ”Marsin oikeuksista” hämmensi kuulemma Springerin lakiasiainosastoa niin, että kustantaja tuli luopuneeksi Skandinaviasta ja Baltiasta vahingossa.

Markus Hotakainen on tietokirjailija, joka on työskennellyt myös kustannustoimittajana. Kuva: Tilda Sederholm.

Yhdistys julkaisee tietokirjavientiä käsittelevän oppaan keväällä 2020.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: