Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Maria Laakso: Tietokirjailijana kouluvierailulla
Laura Karlsson: Mikä tietokirjallisuudessa kiinnostaa juuri nyt?
Jukka-Pekka Pietiäinen: Tietokirjailijat ja oppikirjailijat ovat apurahansa ansainneet
Mikko Grönlund: Mitä tietokirjailija tienaa?
Sanna Haanpää: Uuden toiminnanjohtajan aloitustunnelmia
Kaarina Hazard: Tietokirja, mon amour
Anne Helttunen: Kirjasuunnistus johdattaa kirjojen maailmaan
Tuula Vainikainen: Messuillaan täydestä sydämestä tietokirjan edestä
Andrei Sergejeff: Egyptin orjasulttaanit tuhoutuivat mieluummin kuin sopeutuivat
Reetta Kettunen: Lapsuuden sankareille
Oula Silvennoinen: Tietokirjailija ja kansalliset myytit
Jussi Pakkasvirta: Politiikan ennustaminen voi mennä pieleen, vaikka kuinka tiedolla yrittäisi
Aleksis Salusjärvi: Millaisia nuorten tietokirjoja tässä ajassa tarvitaan?
Marjo Heiskanen: Haku päällä: Näennäistiedosta punnittuun tietämättömyyteen
Päivi Kosonen: Yhdessä lukemaan!
Tuula Uusi-Hallila: Tietokirja eheyttää lukion
Markku Heikkilä: Tehtävä Euroopassa
Paula Havaste: Ve-si-me-lo-ni ja muita tietokirjallisuuden outouksia
Helena Ruuska: Peruskoululaiset tarvitsevat kirjoja
Timo Tossavainen: Oppikirjailija – tulevaisuuden ammatti?
Urpu Strellman: Suomi edellä maailmalle
Anna Kortelainen: Tietokirjailijan evästys seuraavalle hallitukselle
Karo Hämäläinen: Miksi diktaattorit vihaavat tietokirjoja?
Pirjo Hiidenmaa: Monta syytä kirjoittaa tietokirjoja – silloinkin, kun ostajia on vähän
Jaakko Heinimäki: Uusi kirja kolmen viikon välein
Tiina Raevaara: Maailmaa muuttava tietokirja vaatii työtä, aikaa ja resursseja
Faktahommissa
Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija
Vuokko Hurme
”En lue tietokirjoja”, ilmoittaa älypuhelintaan tutkaileva 9-vuotias. ”Siis ei millään pahalla. Mua vaan ei tietokirjat kiinnosta.” On pakko muistuttaa, että itse asiassa hän luki juuri yhden. Tubettaja Miklun ajatuksia ja elämää esittelevä Universumin paras kirja on määritelty tietokirjaksi.
Vastahakoisen lukijan asenne kertoo paljon siitä todellisuudesta, joka meidän, digisukupolvelle kirjoittavien, on huomioitava. Selkeä kieli, pilkotut faktat tai hauskat otsikot eivät välttämättä riitä. Jo alkumetreillä valokiila kääntyy kirjoittajasta kuvittajaan. Lasta innostavassa tietokirjassa kutsuvan kannen ja kuvituksen rooli on valtava, ja kirjailijan on hyvä ymmärtää kuvan ja sanan vuoropuhelua jo käsikirjoitusvaiheessa.
Lastenkirjailijana, kirjoittaessani tietoteosta, saan usein tuntea itseni innostuneeksi matkailijaksi. Maailma on täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä ilmiöitä. Kiitos YouTuben, olen heilunut tunteja pahan olon vallassa karmeiden huvipuistolaitteiden kyydissä. Olen matkannut netissä erikoisia uimapaikkoja jäljittäen tai maistellut makeisia Karkkikirjaa varten. Kirjat syntyvät lukemalla, kyselemällä ja kuuntelemalla, mutta usein myös katselemalla ja jopa maistelemalla.
Kukin matka vaatii aikaa. On oltava hetkiä vaellella, vaihtaa suuntaa tai sukeltaa, vaikka kaikkialle ei olekaan mahdollista kulkea. Ja kun tietoa on likimain tarpeeksi, on kyettävä aloittamaan kirjoittaminen. Suuresta tekstimassasta asiat tarkentuvat yhä pienemmiksi. Tietoja on tarkistettava ja jo kirjoitettua selkeytettävä. On tehtävä paljon intuitiivista valintaa. Usein kirja löytää muotonsa faktan kääntyessä sarjakuviksi, kuvasarjoiksi, listoiksi, vinkeiksi tai testeiksi. Huumorin on hyvä huvittaa myös tekijäänsä.
Ehkä silloin, hyvällä tuurilla, se 9-vuotiaskin voi tarttua tietokirjaan. Jos vaikka Miklukin vielä vinkkaisi lukutaidon merkityksestä ja lukemisen ilosta!
Vuokko Hurme on lastenkirjailija, joka sai Tietopöllö-palkinnon ansiokkaista lasten tietokirjoistaan elokuussa 2021.