Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2022 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?

Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle

Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä

Minja Mäkilä: Henkistä ja taloudellista tukea – apurahan merkitys esikoistietokirjan kirjoittamisessa

Simo Veistola: Mikä tekee hyvän digitaalisen oppimateriaalin?

Mia Spangenberg: Millaiset lasten tietokirjat kiinnostavat maailmalla?

Ilari Talman: Hallituksen esityksessä uudeksi tekijänoikeuslaiksi on useita ongelmia

Iida Simes: Sivistyksen valoa!

Anu Kantola: Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää

Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää

Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?

Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija

Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta

Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!

Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan

Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi

Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa

Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa

Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari

Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse

Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta

Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen

Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?

Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!

Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan

Faktahommissa

Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija

21.09.2021

Vuokko Hurme

”En lue tietokirjoja”, ilmoittaa älypuhelintaan tutkaileva 9-vuotias. ”Siis ei millään pahalla. Mua vaan ei tietokirjat kiinnosta.” On pakko muistuttaa, että itse asiassa hän luki juuri yhden. Tubettaja Miklun ajatuksia ja elämää esittelevä Universumin paras kirja on määritelty tietokirjaksi.

Vastahakoisen lukijan asenne kertoo paljon siitä todellisuudesta, joka meidän, digisukupolvelle kirjoittavien, on huomioitava. Selkeä kieli, pilkotut faktat tai hauskat otsikot eivät välttämättä riitä. Jo alkumetreillä valokiila kääntyy kirjoittajasta kuvittajaan. Lasta innostavassa tietokirjassa kutsuvan kannen ja kuvituksen rooli on valtava, ja kirjailijan on hyvä ymmärtää kuvan ja sanan vuoropuhelua jo käsikirjoitusvaiheessa.  

Lastenkirjailijana, kirjoittaessani tietoteosta, saan usein tuntea itseni innostuneeksi matkailijaksi. Maailma on täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä ilmiöitä. Kiitos YouTuben, olen heilunut tunteja pahan olon vallassa karmeiden huvipuistolaitteiden kyydissä. Olen matkannut netissä erikoisia uimapaikkoja jäljittäen tai maistellut makeisia Karkkikirjaa varten. Kirjat syntyvät lukemalla, kyselemällä ja kuuntelemalla, mutta usein myös katselemalla ja jopa maistelemalla.

Kukin matka vaatii aikaa. On oltava hetkiä vaellella, vaihtaa suuntaa tai sukeltaa, vaikka kaikkialle ei olekaan mahdollista kulkea. Ja kun tietoa on likimain tarpeeksi, on kyettävä aloittamaan kirjoittaminen. Suuresta tekstimassasta asiat tarkentuvat yhä pienemmiksi. Tietoja on tarkistettava ja jo kirjoitettua selkeytettävä. On tehtävä paljon intuitiivista valintaa. Usein kirja löytää muotonsa faktan kääntyessä sarjakuviksi, kuvasarjoiksi, listoiksi, vinkeiksi tai testeiksi. Huumorin on hyvä huvittaa myös tekijäänsä.

Ehkä silloin, hyvällä tuurilla, se 9-vuotiaskin voi tarttua tietokirjaan. Jos vaikka Miklukin vielä vinkkaisi lukutaidon merkityksestä ja lukemisen ilosta!

Vuokko Hurme on lastenkirjailija, joka sai Tietopöllö-palkinnon ansiokkaista lasten tietokirjoistaan elokuussa 2021.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: