Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Faktahommissa
Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija
Vuokko Hurme
”En lue tietokirjoja”, ilmoittaa älypuhelintaan tutkaileva 9-vuotias. ”Siis ei millään pahalla. Mua vaan ei tietokirjat kiinnosta.” On pakko muistuttaa, että itse asiassa hän luki juuri yhden. Tubettaja Miklun ajatuksia ja elämää esittelevä Universumin paras kirja on määritelty tietokirjaksi.
Vastahakoisen lukijan asenne kertoo paljon siitä todellisuudesta, joka meidän, digisukupolvelle kirjoittavien, on huomioitava. Selkeä kieli, pilkotut faktat tai hauskat otsikot eivät välttämättä riitä. Jo alkumetreillä valokiila kääntyy kirjoittajasta kuvittajaan. Lasta innostavassa tietokirjassa kutsuvan kannen ja kuvituksen rooli on valtava, ja kirjailijan on hyvä ymmärtää kuvan ja sanan vuoropuhelua jo käsikirjoitusvaiheessa.
Lastenkirjailijana, kirjoittaessani tietoteosta, saan usein tuntea itseni innostuneeksi matkailijaksi. Maailma on täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä ilmiöitä. Kiitos YouTuben, olen heilunut tunteja pahan olon vallassa karmeiden huvipuistolaitteiden kyydissä. Olen matkannut netissä erikoisia uimapaikkoja jäljittäen tai maistellut makeisia Karkkikirjaa varten. Kirjat syntyvät lukemalla, kyselemällä ja kuuntelemalla, mutta usein myös katselemalla ja jopa maistelemalla.
Kukin matka vaatii aikaa. On oltava hetkiä vaellella, vaihtaa suuntaa tai sukeltaa, vaikka kaikkialle ei olekaan mahdollista kulkea. Ja kun tietoa on likimain tarpeeksi, on kyettävä aloittamaan kirjoittaminen. Suuresta tekstimassasta asiat tarkentuvat yhä pienemmiksi. Tietoja on tarkistettava ja jo kirjoitettua selkeytettävä. On tehtävä paljon intuitiivista valintaa. Usein kirja löytää muotonsa faktan kääntyessä sarjakuviksi, kuvasarjoiksi, listoiksi, vinkeiksi tai testeiksi. Huumorin on hyvä huvittaa myös tekijäänsä.
Ehkä silloin, hyvällä tuurilla, se 9-vuotiaskin voi tarttua tietokirjaan. Jos vaikka Miklukin vielä vinkkaisi lukutaidon merkityksestä ja lukemisen ilosta!
Vuokko Hurme on lastenkirjailija, joka sai Tietopöllö-palkinnon ansiokkaista lasten tietokirjoistaan elokuussa 2021.