Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Markus Hotakainen: Onko suomalaisella tietokirjallisuudella menekkiä maailmalla?
Mervi Holopainen: Laadukkaan oppimateriaalin tärkeä rooli
Iiris Nuutinen: Syksy viestintäharjoittelussa Suomen tietokirjailijoilla
Anne Mäntynen: Tietokirjallisuuden lajit ja rajat
Pirita Tolvanen: Tietokuvituksen lähteillä
Kirsi Vainio-Korhonen: Ihmiset tietokirjan näyttämöllä
Timo Tossavainen: Tietokirjoista saaduilla tuloilla ei pitkälle pötki
Vilja-Tuulia Huotarinen: Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävässä
Pirjo Hiidenmaa: Lukeminen on yhteinen asia!
Ulla-Maija Paavilainen: Tärkeintä on luottamus
Lauri Järvilehto: Luovuus ja keskittyminen tietokirjailijan työssä
Anne Rutanen: Tietokirjafestivaalin rakentaminen on joukkuelaji
Tommi Wallenius: Havaintoja kevään 2023 jäsenkyselystä
Henri Satokangas ja Ilona Lindh: Tyypillisen tietokirjan jäljillä
Jenni Stammeier: Tietokirja syntyy apurahalla
Ulla Ilomäki-Keisala: Mitä laadukas oppimateriaali merkitsee tässä ajassa?
Timo Tossavainen: Treffeillä tekoälyn kanssa
Juhana Aunesluoma: Ennätysmäärä hakemuksia – suomalainen tietokirjallisuus voi hyvin
Hannele Cantell: Laadukkaat oppimateriaalit takaavat opetuksen tasa-arvon
Ville Blåfield: Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa
Mikko Niemelä: Sitaattioikeus – miten se menikään?
Sanna Nyqvist: Eroon kesäterästä eli miten päästä kirjoittamisessa alkuun tauon jälkeen?
Kati Boijer-Spoof Heikinheimo: Tietokirjailija, maltatko palautua?
Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?
Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle
Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä
Faktahommissa
Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Kirsi-Maria Vakkilainen
Vuosi 2020 alkoi hienosti. Olin palannut perheineni kauan odotetulta Aasian matkalta ja pääsin sen jälkeen vierailemaan Lontoossa opetusteknologian BETT-messuilla. Sieltä kiirehdin Educa-messuille, jossa sain vastaanottaa tietokirjailijoiden Oppikirjailijapalkinnon. Se tuntui valtavan hienolta ja merkitykselliseltä tunnustukselta. Olin innoissani ja ideoita täynnä, kun suunnittelin tulevaa kevättä.
Suunnitelmat heittivät maaliskuussa kuperkeikan. Koko viisihenkinen perheemme oli yhtäkkiä kotona. Koululaiset suorittivat omia tehtäviään etätunneilla tai itsenäisesti, ja me vanhemmat istuimme aamusta iltamyöhään omien koneidemme ääressä lisääntynyttä työmäärää selättämässä. Ruutuaika kasvoi epäterveellisiin lukemiin, askelmäärät romahtivat ja einekset täyttivät kiireisen arjen ruokapöydän.
Keväästä kuitenkin selvittiin. Yllättävää oli, miten merkitykselliseksi ajankäyttö etäopetuksessa muodostui. Yhden oppitunnin suunnitteluun ja valmisteluun kului monta tuntia. Toisaalta kontaktiopetusta oli vähemmän, eikä oppilaiden ruutuaikaa voinut enää lisätä pitkillä kotitehtävillä. Hommat oli hoidettava tehokkaasti. Digikirjojen ja painettujen oppikirjojen selkeät, luettavat tekstit sekä huolella mietityt ja monipuolisia taitoja harjoittavat tehtävät osoittivat tällöin arvonsa.
Sopivista digiaineistoista, kuten videoista, oli kuitenkin pula. Opettajat väänsivät omia materiaalejaan yötä myöten. Vaikka he tekivät hienoa työtä, olen varma, että moni otti kiitollisena vastaan kaikki valmiit aineistot, joiden tekemiseen kokenut työryhmä oli käyttänyt lukemattomia tunteja.
Digitaalisia materiaaleja tuotetaan nyt vauhdilla lisää eri tekijäryhmissä. Minäkin opettelin editoimista opetusvideoita varten. Uusista käytänteistä on tullut monille yhtä arkipäiväisiä kuin maskeista kauppareissulla. Digiaineistot ovat olennainen osa opetusta, joka sujuu entistä jouhevammin myös etänä.
Mikään ei silti kokonaan korvaa fyysistä läsnäoloa oppitunneilla, kahvitaukokeskusteluja opehuoneessa tai saman pöydän ääressä käytävää tekijäryhmän ajatustenvaihtoa. Niitä on kova ikävä!
Kirsi-Maria Vakkilainen on kemian ja matematiikan lehtori ja toimii luonnontieteen valtakunnallisen kehittämistehtävän koordinaattorina Otaniemen lukiossa Espoossa. Hän sai Oppikirjailijapalkinnon tammikuussa 2020 Educa-messujen yhteydessä. Vuoden 2021 Oppikirjailijapalkinnot jaetaan 30.1.2021.