Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä

Minja Mäkilä: Henkistä ja taloudellista tukea – apurahan merkitys esikoistietokirjan kirjoittamisessa

Simo Veistola: Mikä tekee hyvän digitaalisen oppimateriaalin?

Mia Spangenberg: Millaiset lasten tietokirjat kiinnostavat maailmalla?

Ilari Talman: Hallituksen esityksessä uudeksi tekijänoikeuslaiksi on useita ongelmia

Iida Simes: Sivistyksen valoa!

Anu Kantola: Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää

Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää

Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?

Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija

Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta

Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!

Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan

Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi

Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa

Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa

Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari

Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse

Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta

Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen

Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?

Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!

Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan

Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella

Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla

Faktahommissa

Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa

26.01.2021

Kirsi-Maria Vakkilainen

Vuosi 2020 alkoi hienosti. Olin palannut perheineni kauan odotetulta Aasian matkalta ja pääsin sen jälkeen vierailemaan Lontoossa opetusteknologian BETT-messuilla. Sieltä kiirehdin Educa-messuille, jossa sain vastaanottaa tietokirjailijoiden Oppikirjailijapalkinnon. Se tuntui valtavan hienolta ja merkitykselliseltä tunnustukselta. Olin innoissani ja ideoita täynnä, kun suunnittelin tulevaa kevättä.

Suunnitelmat heittivät maaliskuussa kuperkeikan. Koko viisihenkinen perheemme oli yhtäkkiä kotona. Koululaiset suorittivat omia tehtäviään etätunneilla tai itsenäisesti, ja me vanhemmat istuimme aamusta iltamyöhään omien koneidemme ääressä lisääntynyttä työmäärää selättämässä. Ruutuaika kasvoi epäterveellisiin lukemiin, askelmäärät romahtivat ja einekset täyttivät kiireisen arjen ruokapöydän.

Keväästä kuitenkin selvittiin. Yllättävää oli, miten merkitykselliseksi ajankäyttö etäopetuksessa muodostui. Yhden oppitunnin suunnitteluun ja valmisteluun kului monta tuntia. Toisaalta kontaktiopetusta oli vähemmän, eikä oppilaiden ruutuaikaa voinut enää lisätä pitkillä kotitehtävillä. Hommat oli hoidettava tehokkaasti. Digikirjojen ja painettujen oppikirjojen selkeät, luettavat tekstit sekä huolella mietityt ja monipuolisia taitoja harjoittavat tehtävät osoittivat tällöin arvonsa.

Sopivista digiaineistoista, kuten videoista, oli kuitenkin pula. Opettajat väänsivät omia materiaalejaan yötä myöten. Vaikka he tekivät hienoa työtä, olen varma, että moni otti kiitollisena vastaan kaikki valmiit aineistot, joiden tekemiseen kokenut työryhmä oli käyttänyt lukemattomia tunteja.

Digitaalisia materiaaleja tuotetaan nyt vauhdilla lisää eri tekijäryhmissä. Minäkin opettelin editoimista opetusvideoita varten. Uusista käytänteistä on tullut monille yhtä arkipäiväisiä kuin maskeista kauppareissulla. Digiaineistot ovat olennainen osa opetusta, joka sujuu entistä jouhevammin myös etänä.

Mikään ei silti kokonaan korvaa fyysistä läsnäoloa oppitunneilla, kahvitaukokeskusteluja opehuoneessa tai saman pöydän ääressä käytävää tekijäryhmän ajatustenvaihtoa. Niitä on kova ikävä!

Kirsi-Maria Vakkilainen on kemian ja matematiikan lehtori ja toimii luonnontieteen valtakunnallisen kehittämistehtävän koordinaattorina Otaniemen lukiossa Espoossa. Hän sai Oppikirjailijapalkinnon tammikuussa 2020 Educa-messujen yhteydessä. Vuoden 2021 Oppikirjailijapalkinnot jaetaan 30.1.2021.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: