Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä
Minja Mäkilä: Henkistä ja taloudellista tukea – apurahan merkitys esikoistietokirjan kirjoittamisessa
Simo Veistola: Mikä tekee hyvän digitaalisen oppimateriaalin?
Mia Spangenberg: Millaiset lasten tietokirjat kiinnostavat maailmalla?
Ilari Talman: Hallituksen esityksessä uudeksi tekijänoikeuslaiksi on useita ongelmia
Iida Simes: Sivistyksen valoa!
Anu Kantola: Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää
Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää
Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?
Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija
Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta
Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!
Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan
Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi
Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa
Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa
Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari
Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse
Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta
Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen
Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?
Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa
Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!
Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan
Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella
Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla
Faktahommissa
Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Ronja Salmi
Keksin viime vuoden lopulla Kirjamessuille teeman. Tulevaisuus. Mikä olisikaan parempi puheenaihe juhlavuotta viettävälle kirjatapahtumalle?
En osannut arvata, minkälaisen tulevaisuuden edessä itse olimme.
Keväällä pääsinkin pohtimaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, skenaarioita ja varautumissuunnitelmia. Voidaanko tapahtuma järjestää, ja jos voidaan, miten se tehdään? Mitä jos mennään nettiin, ja vain ja ainoastaan nettiin?
Niinhän siinä kävi. Kun tieto fyysisen tapahtuman siirtymisestä vahvistui, kirosin julmasti ääneen viisi minuuttia. Sen jälkeen en miettinyt sitä työmäärää, joka päätöksen mukana valui viemäriin.
Verkkoon oli mentävä. Mutta miten? Taas tehtiin vaihtoehtoja, malleja ja konsepteja. Kaikki etänä, osalla lapsetkin mukana työpäivissä. Jossain vaiheessa pyysin Teams-kokousta vain, että saisin itselleni selvyyden, mikä versio kenenkin työpöydällä kulki.
Selkeys saapui kun päätöksiä tehtiin. Konsepti lukittiin: kolme lavaa, neljä messupäivää. Myynti lähti käyntiin turbovaihteella, ja pian sainkin viestejä, että nämä ja nämä kaikki yritykset ovat mukana. Oli liikuttavaa huomata, miten kova tsemppihenki oli. Kirjailijat, kustantajat ja kirjakauppiaat laittoivat emojeita tulemaan ja sanoivat, että yhdessä opitaan tämä tekemään. Näin tapahtui.
Syyskuussa iski ymmärrys isommasta kuvasta. Tässähän opitaan koko ajan tulevaisuutta varten! Jotain tälläistä tehdään jatkossakin, vaikka fyysiset tapahtumat taas sallittaisiin. Verkon kautta saimme uskomattoman kansainvälisen tähtikaartin osaksi ohjelmaa sekä jaettua yhdessä Suomen tietokirjailijoiden ja Äidinkielen opettajain liiton kanssa yli 3 000 koululuokalle liput Kirjamessuille. Kansanvälisyys ja valtakunnallisuus ovat netin tuomia mahdollisuuksia tapahtumalle.
Epävarmoina hetkinä tulevaisuus pelottaa, koska se on hallitsematon ja tuntematon. Onneksi tulevaisuuteen voi myös vaikuttaa. Vaihtoehtojen keskeltä nousee idea, jota lähdetään yhdessä toteuttamaan. Lopulta tulevaisuus on jotain, jonka olemme yhdessä tehneet.
Ronja Salmi on toimittaja ja Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja. Hänen kirjahyllyssään on yhtä paljon luettuja kuin lukemattomiakin kirjoja. Hyvä kirjahylly on Salmen mielestä täynnä mahdollisuuksia.
Kuva: Pietari Purovaara