Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä
Minja Mäkilä: Henkistä ja taloudellista tukea – apurahan merkitys esikoistietokirjan kirjoittamisessa
Simo Veistola: Mikä tekee hyvän digitaalisen oppimateriaalin?
Mia Spangenberg: Millaiset lasten tietokirjat kiinnostavat maailmalla?
Ilari Talman: Hallituksen esityksessä uudeksi tekijänoikeuslaiksi on useita ongelmia
Iida Simes: Sivistyksen valoa!
Anu Kantola: Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää
Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää
Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?
Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija
Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta
Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!
Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan
Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi
Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa
Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa
Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari
Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse
Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta
Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen
Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?
Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa
Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!
Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan
Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella
Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla
Faktahommissa
Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa
Heidi Haapalahti
Siemenpussit rapisevat ja taimipottien armeijat valloittavat kodin kaikki ikkunalaudat, ulkona lumikellot ja krookukset työntävät kukkansa esiin höttöisen lumen läpi. Kevään ensi merkkien myötä käynnistyy myös puutarhakirjojen sesonkiaika, joka alkaa hiipua joskus äitienpäivän jälkeen.
Puutarhatietokirjan lukija voi yhtä hyvin olla syvälle mullan ja kasvien maailmaan uppoutunut himoharrastaja tai täysi aloittelija, jonka peukalo vihertää vasta vienosti. Puutarhakirjan kirjoittajana yritän itse asettautua jonnekin heidän välimaastoonsa. Ajattelen, että puutarhakirjan tulisi tarjota ihan jokaiselle puutarhaharrastajaksi itsensä kokevalle uutta luettavaa – tietoa, inspiraatiota ja erilaisia näkemyksiä.
Vasta-alkajalle suunnattujen "Näin teet kevätsiivon kukkapenkeissä" -ohjeiden lisäksi haluan siis ujuttaa mukaan myös syvemmälle sukeltavia aiheita vaikkapa maan pieneliöstön uutterasta toiminnasta, kasvinimien historiasta, kesäkukkatrendeistä tai uusista tutkimustuloksista biohiilen ihmeellisistä vaikutuksista.
Joskus perusteiden kertaamisesta voi olla konkaritarhurillekin hyötyä, sillä esimerkiksi puutarhan monimuotoisuuden merkitystä on vasta viime aikoina alettu kunnolla ymmärtää. Tämän vuoksi puutarhan joka nurkkaa ei enää talven jälkeen puunata tip top -kuntoon, vaan putsaillaan roskat rennoin ottein huis hais, jotta pörriäisille, linnuille ja puutarhan muille eläinasukkaille jää sopivia risukasoja ja pusikoita pesäpaikoiksi.
Puutarhakirja voi herätellä lukijaansa myös pohtimaan, tarvitseeko kaikista kasveihin ilmestyvistä ötököistä painaa paniikkinappia ja ryhtyä armottomaan vastaiskuun myrkkyjen kanssa. Usein lempeät luomukeinot tepsivät ihan yhtä hyvin.
Korona-aikana puutarhakuume puhkesi monessa uudessa harrastajassa. Se näkyy ainakin markettien hupenevissa multapussihyllyissä ja ennätysvilkkaassa verkkosiemenkaupassa. Mielenkiinnolla odotan, alkaisiko buumi vaikuttaa myös puutarhakirjojen suosioon. Kirjan sivuilta tuoreen puutarhaharrastajan on huomattavasti helpompaa löytää tarvitsemansa tieto kuin Google-hauilla.
Heidi Haapalahti on vapaa toimittaja, tietokirjailija ja melkein valmis luomupuutarhuri.