Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Faktahommissa
Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa
Heidi Haapalahti
Siemenpussit rapisevat ja taimipottien armeijat valloittavat kodin kaikki ikkunalaudat, ulkona lumikellot ja krookukset työntävät kukkansa esiin höttöisen lumen läpi. Kevään ensi merkkien myötä käynnistyy myös puutarhakirjojen sesonkiaika, joka alkaa hiipua joskus äitienpäivän jälkeen.
Puutarhatietokirjan lukija voi yhtä hyvin olla syvälle mullan ja kasvien maailmaan uppoutunut himoharrastaja tai täysi aloittelija, jonka peukalo vihertää vasta vienosti. Puutarhakirjan kirjoittajana yritän itse asettautua jonnekin heidän välimaastoonsa. Ajattelen, että puutarhakirjan tulisi tarjota ihan jokaiselle puutarhaharrastajaksi itsensä kokevalle uutta luettavaa – tietoa, inspiraatiota ja erilaisia näkemyksiä.
Vasta-alkajalle suunnattujen "Näin teet kevätsiivon kukkapenkeissä" -ohjeiden lisäksi haluan siis ujuttaa mukaan myös syvemmälle sukeltavia aiheita vaikkapa maan pieneliöstön uutterasta toiminnasta, kasvinimien historiasta, kesäkukkatrendeistä tai uusista tutkimustuloksista biohiilen ihmeellisistä vaikutuksista.
Joskus perusteiden kertaamisesta voi olla konkaritarhurillekin hyötyä, sillä esimerkiksi puutarhan monimuotoisuuden merkitystä on vasta viime aikoina alettu kunnolla ymmärtää. Tämän vuoksi puutarhan joka nurkkaa ei enää talven jälkeen puunata tip top -kuntoon, vaan putsaillaan roskat rennoin ottein huis hais, jotta pörriäisille, linnuille ja puutarhan muille eläinasukkaille jää sopivia risukasoja ja pusikoita pesäpaikoiksi.
Puutarhakirja voi herätellä lukijaansa myös pohtimaan, tarvitseeko kaikista kasveihin ilmestyvistä ötököistä painaa paniikkinappia ja ryhtyä armottomaan vastaiskuun myrkkyjen kanssa. Usein lempeät luomukeinot tepsivät ihan yhtä hyvin.
Korona-aikana puutarhakuume puhkesi monessa uudessa harrastajassa. Se näkyy ainakin markettien hupenevissa multapussihyllyissä ja ennätysvilkkaassa verkkosiemenkaupassa. Mielenkiinnolla odotan, alkaisiko buumi vaikuttaa myös puutarhakirjojen suosioon. Kirjan sivuilta tuoreen puutarhaharrastajan on huomattavasti helpompaa löytää tarvitsemansa tieto kuin Google-hauilla.
Heidi Haapalahti on vapaa toimittaja, tietokirjailija ja melkein valmis luomupuutarhuri.