Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Faktahommissa
Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Hannele Cantell
Facebookissa ystäväperheeni ovat julkaisseet tunnelmiaan opiskelusta etäkoulussa. Monissa kuvissa on näkynyt auki olevia oppi- ja tehtäväkirjoja. Eräs ystäväni kertoi, ettei opiskelusta olisi tullut mitään ilman selkeästi ohjeistettuja tehtäviä. Toinen puolestaan kauhisteli, että alakoululainen oli jätetty yksin aivan liian avoimien tehtävänantojen pariin. Lapsi ei tiennyt mitä tehdä, eikä opettaja ollut tavattavissa, kun olisi tarvittua neuvoja.
Nämä ja lukuisat muut esimerkit osoittavat, että vanhemmat osaavat arvostaa laadukkaita ja selkeitä oppimateriaaleja. Tämä arvostus ei ole kenties aiemmin näkynyt, mutta kriisitilanteen ja etäkoulun myötä on havahduttu siihen, että oppimisen rutiinit ja ymmärtämisen syventäminen edellyttävät välttämättömiä työkaluja. Laadukas oppimateriaali on kirjoitettu ikätasolle sopivasti, käsitteet on selitetty ymmärrettävästi ja tehtävät ovat monipuolisia. Kunnolliset oppimateriaalit helpottavat luonnollisesti myös opettajan etätyötä: hän pystyy antamaan tehtäviä niin, että eri aineiden opiskelusta muodostuu selkeästi etenevä kokonaisuus. Näin myös vanhemmilla on helpompi työ ohjata tarvittaessa lastensa opiskelua.
Viime vuosina on huolestuttavan paljon puhuttu siitä, ettei perinteisiä oppimateriaaleja enää tarvittaisi lainkaan – kaikkihan löytyy netistä. Kunnissa ja kouluissa on myös otettu käyttöön nettialustoja, jonne on ladattu opiskelumateriaaleja eri lähteistä, ilman että tekijänoikeuksia olisi välttämättä tarkistettu. Toivon, että koronakriisi osoittaisi koulutusalan päättäjille sen, ettei kunnollista oppimista synny ilman kunnollisia oppimateriaaleja ja että opettajat tarvitsevat työnsä tueksi laadukkaat välineet. Tämä tarkoittaa myös tehtäväkirjojen käyttöä. Toivottavasti etäopetus ja -opiskelu on vihdoin osoittanut myös niiden merkityksen ja ansiot, onhan tehtäväkirjoja pitkään vähätelty joidenkin koulutusalan päättäjien taholta.
Koronakriisi on kaiken kaikkiaan viheliäinen asia. Toivottavasti sillä on kuitenkin oppimateriaalien arvostusta kohtaan etäkoulua pidempiaikaisempi vaikutus: nyt ainakin näyttää siltä, että sekä opiskelijat, vanhemmat että opettajat osaavat arvostaa laadukkaita oppi- ja tehtäväkirjoja.
Hannele Cantell toimii opettajankouluttajana Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut ympäristöalan oppi- ja tietokirjoja yli 30 vuoden ajan.
Kuva: Veikko Somerpuro
Samaa mieltä!
Onneksi omalla lapsellani oli kirjat käytössä. Suurin osa tehtävistä tehtiin kirjaan ja/tai vihkoon. Niistä lähetettiin kuva opelle WhatsAppia tai peda.nettiä käyttäen. Tällä tavoin säästyi samalla x-määrä ruutuaikaa, jota 13-vuotiaalla on helposti muutenkin liikaa pelien ym. takia.
Joka päivä oli myös videoyhteys opettajaan ja luokan yhteisissä Teams-kokouksissa pidettiin luokkahenkeä yllä ja opetettiin uusia asioita.
Kiitos laadukkaista materiaaleista kaikille oppikirjailijoille! 🌹
- ti heinäk. 07 09:27:48 2020