Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä

Minja Mäkilä: Henkistä ja taloudellista tukea – apurahan merkitys esikoistietokirjan kirjoittamisessa

Simo Veistola: Mikä tekee hyvän digitaalisen oppimateriaalin?

Mia Spangenberg: Millaiset lasten tietokirjat kiinnostavat maailmalla?

Ilari Talman: Hallituksen esityksessä uudeksi tekijänoikeuslaiksi on useita ongelmia

Iida Simes: Sivistyksen valoa!

Anu Kantola: Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää

Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää

Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?

Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija

Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta

Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!

Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan

Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi

Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa

Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa

Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari

Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse

Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta

Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen

Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?

Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!

Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan

Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella

Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla

Faktahommissa

Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja

28.04.2020

Hannele Cantell

Facebookissa ystäväperheeni ovat julkaisseet tunnelmiaan opiskelusta etäkoulussa. Monissa kuvissa on näkynyt auki olevia oppi- ja tehtäväkirjoja. Eräs ystäväni kertoi, ettei opiskelusta olisi tullut mitään ilman selkeästi ohjeistettuja tehtäviä. Toinen puolestaan kauhisteli, että alakoululainen oli jätetty yksin aivan liian avoimien tehtävänantojen pariin. Lapsi ei tiennyt mitä tehdä, eikä opettaja ollut tavattavissa, kun olisi tarvittua neuvoja.

Nämä ja lukuisat muut esimerkit osoittavat, että vanhemmat osaavat arvostaa laadukkaita ja selkeitä oppimateriaaleja. Tämä arvostus ei ole kenties aiemmin näkynyt, mutta kriisitilanteen ja etäkoulun myötä on havahduttu siihen, että oppimisen rutiinit ja ymmärtämisen syventäminen edellyttävät välttämättömiä työkaluja. Laadukas oppimateriaali on kirjoitettu ikätasolle sopivasti, käsitteet on selitetty ymmärrettävästi ja tehtävät ovat monipuolisia. Kunnolliset oppimateriaalit helpottavat luonnollisesti myös opettajan etätyötä: hän pystyy antamaan tehtäviä niin, että eri aineiden opiskelusta muodostuu selkeästi etenevä kokonaisuus. Näin myös vanhemmilla on helpompi työ ohjata tarvittaessa lastensa opiskelua.

Viime vuosina on huolestuttavan paljon puhuttu siitä, ettei perinteisiä oppimateriaaleja enää tarvittaisi lainkaan – kaikkihan löytyy netistä. Kunnissa ja kouluissa on myös otettu käyttöön nettialustoja, jonne on ladattu opiskelumateriaaleja eri lähteistä, ilman että tekijänoikeuksia olisi välttämättä tarkistettu. Toivon, että koronakriisi osoittaisi koulutusalan päättäjille sen, ettei kunnollista oppimista synny ilman kunnollisia oppimateriaaleja ja että opettajat tarvitsevat työnsä tueksi laadukkaat välineet. Tämä tarkoittaa myös tehtäväkirjojen käyttöä. Toivottavasti etäopetus ja -opiskelu on vihdoin osoittanut myös niiden merkityksen ja ansiot, onhan tehtäväkirjoja pitkään vähätelty joidenkin koulutusalan päättäjien taholta.

Koronakriisi on kaiken kaikkiaan viheliäinen asia. Toivottavasti sillä on kuitenkin oppimateriaalien arvostusta kohtaan etäkoulua pidempiaikaisempi vaikutus: nyt ainakin näyttää siltä, että sekä opiskelijat, vanhemmat että opettajat osaavat arvostaa laadukkaita oppi- ja tehtäväkirjoja.

Hannele Cantell toimii opettajankouluttajana Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut ympäristöalan oppi- ja tietokirjoja yli 30 vuoden ajan.

Kuva: Veikko Somerpuro

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Samaa mieltä!

Onneksi omalla lapsellani oli kirjat käytössä. Suurin osa tehtävistä tehtiin kirjaan ja/tai vihkoon. Niistä lähetettiin kuva opelle WhatsAppia tai peda.nettiä käyttäen. Tällä tavoin säästyi samalla x-määrä ruutuaikaa, jota 13-vuotiaalla on helposti muutenkin liikaa pelien ym. takia.

Joka päivä oli myös videoyhteys opettajaan ja luokan yhteisissä Teams-kokouksissa pidettiin luokkahenkeä yllä ja opetettiin uusia asioita.

Kiitos laadukkaista materiaaleista kaikille oppikirjailijoille! 🌹

- ti heinäk. 07 09:27:48 2020