Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Maria Laakso: Tietokirjailijana kouluvierailulla
Laura Karlsson: Mikä tietokirjallisuudessa kiinnostaa juuri nyt?
Jukka-Pekka Pietiäinen: Tietokirjailijat ja oppikirjailijat ovat apurahansa ansainneet
Mikko Grönlund: Mitä tietokirjailija tienaa?
Sanna Haanpää: Uuden toiminnanjohtajan aloitustunnelmia
Kaarina Hazard: Tietokirja, mon amour
Anne Helttunen: Kirjasuunnistus johdattaa kirjojen maailmaan
Tuula Vainikainen: Messuillaan täydestä sydämestä tietokirjan edestä
Andrei Sergejeff: Egyptin orjasulttaanit tuhoutuivat mieluummin kuin sopeutuivat
Reetta Kettunen: Lapsuuden sankareille
Oula Silvennoinen: Tietokirjailija ja kansalliset myytit
Jussi Pakkasvirta: Politiikan ennustaminen voi mennä pieleen, vaikka kuinka tiedolla yrittäisi
Aleksis Salusjärvi: Millaisia nuorten tietokirjoja tässä ajassa tarvitaan?
Marjo Heiskanen: Haku päällä: Näennäistiedosta punnittuun tietämättömyyteen
Päivi Kosonen: Yhdessä lukemaan!
Tuula Uusi-Hallila: Tietokirja eheyttää lukion
Markku Heikkilä: Tehtävä Euroopassa
Paula Havaste: Ve-si-me-lo-ni ja muita tietokirjallisuuden outouksia
Helena Ruuska: Peruskoululaiset tarvitsevat kirjoja
Timo Tossavainen: Oppikirjailija – tulevaisuuden ammatti?
Urpu Strellman: Suomi edellä maailmalle
Anna Kortelainen: Tietokirjailijan evästys seuraavalle hallitukselle
Karo Hämäläinen: Miksi diktaattorit vihaavat tietokirjoja?
Pirjo Hiidenmaa: Monta syytä kirjoittaa tietokirjoja – silloinkin, kun ostajia on vähän
Jaakko Heinimäki: Uusi kirja kolmen viikon välein
Tiina Raevaara: Maailmaa muuttava tietokirja vaatii työtä, aikaa ja resursseja
Faktahommissa
Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Kai Myrberg
Ensimmäinen vuoteni apurahalautakunnassa on selvitetty kunnialla. Noin 1 500 hakemusta on kahlattu läpi aina kevään puolivuotisista hakemuksista syksyn luovan kirjallisen työn hakemuksiin asti. Aikaa hakemusten lukuun meni kyllä melkoisesti, ensikertalaisena varmaan kokeneita enemmän. On ollut miellyttävää havaita suuri kiinnostus apurahoihimme. Hienoja hankkeita on voitu rahoittaa ja auttaa toteuttamaan monta laadukasta kirjaa.
Näin korona-aikana apurahalautakunta ei ole kokoontunut kasvokkaisiin tapaamisiin, vaan olemme työskennelleet etäyhteyksin. Kaikki on sujunut yllättävänkin hyvin, kun lautakunnan jäsenet ovat perehtyneet huolellisesti materiaaleihin etukäteen. Silti jään kaipaamaan oikeita kokouksia. Ryhmässämme on edustajia eri Suomen kolkista, ja asiantuntemusta on laajasti eri tietokirjallisuuden aloilta. Tämä auttaa ratkaisujen tekemisessä: aina joku tietää hakemuksen aiheesta. Puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan taustoittava työ sujuvoittaa suuresti hakemusten läpikäyntiä.
Hakemuksia lukiessa saa ikään kuin kurkata huomisen tietokirjallisuuteen etukäteen. Aiheiden kirjo on suuri, eikä monia näkökulmia olisi saattanut itse edes kuvitella keksivänsä. Korona-kriisi on luonnollisesti esillä, muttei mitenkään korostetusti. Laajemmin ajateltuna on hienoa nähdä mahdollisuutemme vaikuttaa oppikirjojen tekoon sekä antaa panos lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Näin olemme tukemassa myös nuorten lukuintoa.
Hakemusten lukijana toivoisin hakijoilta selkeää esittelyä siitä, mitä uutta valmisteilla oleva teos lukijoilleen tarjoaa. Myös sisällön kuvaus ja kirjan rakenne olisi hyvä tuoda täsmällisesti esille. Tarvitsemme tiedon käsikirjoituksen arvioidusta valmistumisajasta, mutta kirjoitustyön yksityiskohtaiseen aikataulutukseen rajoitettua merkkimäärää ei kannata käyttää.
Kai Myrberg on Suomen tietokirjailijoiden apurahalautakunnan ja hallituksen jäsen. Syksyn apurahansaajat julkistetaan 11.12. täällä.