Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Maria Laakso: Tietokirjailijana kouluvierailulla

Laura Karlsson: Mikä tietokirjallisuudessa kiinnostaa juuri nyt?

Jukka-Pekka Pietiäinen: Tietokirjailijat ja oppikirjailijat ovat apurahansa ansainneet

Mikko Grönlund: Mitä tietokirjailija tienaa?

Sanna Haanpää: Uuden toiminnanjohtajan aloitustunnelmia

Kaarina Hazard: Tietokirja, mon amour

Anne Helttunen: Kirjasuunnistus johdattaa kirjojen maailmaan

Tuula Vainikainen: Messuillaan täydestä sydämestä tietokirjan edestä

Andrei Sergejeff: Egyptin orjasulttaanit tuhoutuivat mieluummin kuin sopeutuivat

Reetta Kettunen: Lapsuuden sankareille

Oula Silvennoinen: Tietokirjailija ja kansalliset myytit

Jussi Pakkasvirta: Politiikan ennustaminen voi mennä pieleen, vaikka kuinka tiedolla yrittäisi

Aleksis Salusjärvi: Millaisia nuorten tietokirjoja tässä ajassa tarvitaan?

Marjo Heiskanen: Haku päällä: Näennäistiedosta punnittuun tietämättömyyteen

Päivi Kosonen: Yhdessä lukemaan!

Tuula Uusi-Hallila: Tietokirja eheyttää lukion

Markku Heikkilä: Tehtävä Euroopassa

Paula Havaste: Ve-si-me-lo-ni ja muita tietokirjallisuuden outouksia

Helena Ruuska: Peruskoululaiset tarvitsevat kirjoja

Timo Tossavainen: Oppikirjailija – tulevaisuuden ammatti?

Urpu Strellman: Suomi edellä maailmalle

Anna Kortelainen: Tietokirjailijan evästys seuraavalle hallitukselle

Karo Hämäläinen: Miksi diktaattorit vihaavat tietokirjoja?

Pirjo Hiidenmaa: Monta syytä kirjoittaa tietokirjoja – silloinkin, kun ostajia on vähän

Jaakko Heinimäki: Uusi kirja kolmen viikon välein

Tiina Raevaara: Maailmaa muuttava tietokirja vaatii työtä, aikaa ja resursseja

Faktahommissa

Apurahalla aikaa ja arvostusta

07.09.2021

Annamari Saure

Muistan kirkkaasti sen aamun, kun en lähtenytkään leipätöihin vaan istahdin kotona työpöydän ääreen lukemaan runoja. Olin saanut Suomen tietokirjailijoiden apurahan oppikirjan kirjoittamista varten, ja sain ideoida ja kirjoittaa kokonaiset kuusi viikkoa kaikessa rauhassa mitään muuta miettimättä.

Miten ylelliseltä se tuntuikaan kaikkien niiden vuosien jälkeen, joina olin työpäivien jälkeen, lomilla ja jopa öisin etsinyt lähteitä, koonnut tietoa ja muokannut sitä oppikirjoiksi. Miten kirjan tekemisestä voikaan niin täysin siemauksin nauttia, kun saa keskittyä monta tuntia yhteen menoon. Mikäs se hieno sana tälle olikaan – flow! Samalla mieleeni nousi mukava ylpeyden tunne: minut oppikirjailijana on ajateltu niin merkittäväksi, että olen saanut mahdollisuuden tehdä edes vähän aikaa tietokirjailijan työtä kokopäiväisesti.

Kun toisen kerran sain ison apurahan, olin jo vanha konkari, mutta sitä makeammalta puolivuotinen apuraha maistui. Niin pitkään sain paneutua kaikessa rauhassa oppimateriaalin luomiseen. Voi, miten ylelliseltä se tuntuikaan.

Joka päivä olin apurahasta kiitollinen, koska tiesin, miten harvinaista herkkua erityisesti oppikirjailijalle on saada kirjoittaa kokopäiväisesti ilman työhuolia, ilman keskeytyksiä, ilman yövalvomisia. Kaunokirjailijoiden pitkästä, jopa vuosien työrauhasta me oppikirjailijat emme voine haaveillakaan, mutta hyvä edes näin. Me emme saa apurahoja juuri mistään muualta kuin Suomen tietokirjailijoilta. Siksipä oma järjestömme on tässäkin mielessä meille tärkeä.

Apuraha antaa apua viimeistellyn ja rauhassa laaditun oppimateriaalin tuottamiseen. Apuraha on sekä apua että konkreettista rahaa, se antaa aikaa ja arvostuksen tunnetta.

Annamari Saure on oppi- ja tietokirjailija sekä Suomen tietokirjailijat ry:n hallituksen jäsen. Yhdistyksen syksyn apurahat ovat haussa 30.9. klo 16.00 asti. Lisätiedot täällä.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: