Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Faktahommissa
Apurahalla aikaa ja arvostusta
Annamari Saure
Muistan kirkkaasti sen aamun, kun en lähtenytkään leipätöihin vaan istahdin kotona työpöydän ääreen lukemaan runoja. Olin saanut Suomen tietokirjailijoiden apurahan oppikirjan kirjoittamista varten, ja sain ideoida ja kirjoittaa kokonaiset kuusi viikkoa kaikessa rauhassa mitään muuta miettimättä.
Miten ylelliseltä se tuntuikaan kaikkien niiden vuosien jälkeen, joina olin työpäivien jälkeen, lomilla ja jopa öisin etsinyt lähteitä, koonnut tietoa ja muokannut sitä oppikirjoiksi. Miten kirjan tekemisestä voikaan niin täysin siemauksin nauttia, kun saa keskittyä monta tuntia yhteen menoon. Mikäs se hieno sana tälle olikaan – flow! Samalla mieleeni nousi mukava ylpeyden tunne: minut oppikirjailijana on ajateltu niin merkittäväksi, että olen saanut mahdollisuuden tehdä edes vähän aikaa tietokirjailijan työtä kokopäiväisesti.
Kun toisen kerran sain ison apurahan, olin jo vanha konkari, mutta sitä makeammalta puolivuotinen apuraha maistui. Niin pitkään sain paneutua kaikessa rauhassa oppimateriaalin luomiseen. Voi, miten ylelliseltä se tuntuikaan.
Joka päivä olin apurahasta kiitollinen, koska tiesin, miten harvinaista herkkua erityisesti oppikirjailijalle on saada kirjoittaa kokopäiväisesti ilman työhuolia, ilman keskeytyksiä, ilman yövalvomisia. Kaunokirjailijoiden pitkästä, jopa vuosien työrauhasta me oppikirjailijat emme voine haaveillakaan, mutta hyvä edes näin. Me emme saa apurahoja juuri mistään muualta kuin Suomen tietokirjailijoilta. Siksipä oma järjestömme on tässäkin mielessä meille tärkeä.
Apuraha antaa apua viimeistellyn ja rauhassa laaditun oppimateriaalin tuottamiseen. Apuraha on sekä apua että konkreettista rahaa, se antaa aikaa ja arvostuksen tunnetta.
Annamari Saure on oppi- ja tietokirjailija sekä Suomen tietokirjailijat ry:n hallituksen jäsen. Yhdistyksen syksyn apurahat ovat haussa 30.9. klo 16.00 asti. Lisätiedot täällä.