Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät parillisten viikkojen tiistaisin.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse

Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta

Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen

Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?

Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!

Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan

Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella

Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla

Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa

Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!

Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji

Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020

Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä

Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon

Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun

Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta

Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan

Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä

Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun

Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?

Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan

Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana

Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät

Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?

Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri

Faktahommissa

Apua! Rahaa?

12.05.2020

Joel Kuortti

Tietokirjailijoiden apurahatoimikunnalla on kaksi kertaa vuodessa urakka, jossa käsitellään yhteensä noin 1 500 apurahahakemusta. Hakemusten siirryttyä sähköisiksi vuonna 2015 on niiden muoto ja mitta vakiintunut. Hakemus on nyt noin kaksi sivua, joten luettavaa riittää noin 3 000 sivua vuodessa. Tämän lisäksi yhdistys myöntää pienempiä apurahoja esimerkiksi matkoihin ja laitteisiin. Hakemusten määrä kertoo siitä, että Suomessa on paljon kiinnostusta kirjoittaa tietokirjoja, ja paljon aiheita, joista kannattaa kirjoittaa.

Olen ollut lukemassa hakemuksia nyt yli 10 vuotta, ja joka kerta ällistyttää se aiheiden ja näkökulmien kirjo, joka hakemuksissa tulee vastaan. Kaikki toimikunnan jäsenet lukevat jokaisen hakemuksen, ja myöntöesitykset tehdään yhteisellä päätöksellä. Apurahapäätökset tekee sitten hallitus.

Apurahatoimikunnan kokoonpanossa on otettu huomioon, että eri kirjoittajaryhmien näkemykset tulisivat edustetuiksi, olivatpa hakijat sitten kriitikoita, oppikirjailijoita, lastenkirjailijoita tai erityisalojensa tietokirjailijoita. Itse hakemusten lukemisen lisäksi apurahakokouksissa käydyt keskustelut hakemuksista lisäävät ymmärrystä yksittäisten hakemusten aiheista tai lähtökohdista.

Hakijoissa on kirjoittamisen ammattilaisia, vähemmän kirjoittavia sekä aloittelijoita. Monen varsinainen työ ei sisällä juurikaan kirjallista työskentelyä, joten heidän hakemuksensa ovat monesti erityisen kiinnostavia: miten tällaisesta aiheesta kirjoitetaan tietokirja?

Kopiosto-korvauksilla rahoitettavat apurahat ovat merkittävä rahoituksen lähde kirjoittajille, joten hakemuksiin suhtaudutaan vakavasti. Kevään haun apurahoista puolivuotinen apuraha on kilpailluin, ja myöntöprosentti on noin 10–15 %, muissa kategorioissa suurempi. Syksyn vapaamuotoisessa haussa myöntö on sen sijaan ollut viime vuosina noin 60 % tai yli.

Tämän kevään urakka poikkeaa aiemmista – koronatilanteen vuoksi, kuten arvata saattaa. Myös hakemuksissa koronatilanne näkyy eri tavoin. Kokoustaminen onnistuu kuitenkin etäyhteydellä, joten hakemukset tulevat käsiteltyä aiempaan tapaan. Tulevaisuudessa on taas odotettavissa mielenkiintoista uutta tietokirjallisuutta.

Joel Kuortti on Turun yliopiston englannin kielen professori, jonka erityisosaamista on jälkikoloniaalinen kirjallisuudentutkimus ja intialainen diasporinen kirjallisuus. Kuortti on Suomen tietokirjailijat ry:n apurahatoimikunnan puheenjohtaja.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: