Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Riitta Korhonen: Turvaa selustasi, elämäkerturi!
Markus Hotakainen: Onko suomalaisella tietokirjallisuudella menekkiä maailmalla?
Mervi Holopainen: Laadukkaan oppimateriaalin tärkeä rooli
Iiris Nuutinen: Syksy viestintäharjoittelussa Suomen tietokirjailijoilla
Anne Mäntynen: Tietokirjallisuuden lajit ja rajat
Pirita Tolvanen: Tietokuvituksen lähteillä
Kirsi Vainio-Korhonen: Ihmiset tietokirjan näyttämöllä
Timo Tossavainen: Tietokirjoista saaduilla tuloilla ei pitkälle pötki
Vilja-Tuulia Huotarinen: Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävässä
Pirjo Hiidenmaa: Lukeminen on yhteinen asia!
Ulla-Maija Paavilainen: Tärkeintä on luottamus
Lauri Järvilehto: Luovuus ja keskittyminen tietokirjailijan työssä
Anne Rutanen: Tietokirjafestivaalin rakentaminen on joukkuelaji
Tommi Wallenius: Havaintoja kevään 2023 jäsenkyselystä
Henri Satokangas ja Ilona Lindh: Tyypillisen tietokirjan jäljillä
Jenni Stammeier: Tietokirja syntyy apurahalla
Ulla Ilomäki-Keisala: Mitä laadukas oppimateriaali merkitsee tässä ajassa?
Timo Tossavainen: Treffeillä tekoälyn kanssa
Juhana Aunesluoma: Ennätysmäärä hakemuksia – suomalainen tietokirjallisuus voi hyvin
Hannele Cantell: Laadukkaat oppimateriaalit takaavat opetuksen tasa-arvon
Ville Blåfield: Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa
Mikko Niemelä: Sitaattioikeus – miten se menikään?
Sanna Nyqvist: Eroon kesäterästä eli miten päästä kirjoittamisessa alkuun tauon jälkeen?
Kati Boijer-Spoof Heikinheimo: Tietokirjailija, maltatko palautua?
Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?
Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle
Faktahommissa
Apua! Rahaa?
Joel Kuortti
Tietokirjailijoiden apurahatoimikunnalla on kaksi kertaa vuodessa urakka, jossa käsitellään yhteensä noin 1 500 apurahahakemusta. Hakemusten siirryttyä sähköisiksi vuonna 2015 on niiden muoto ja mitta vakiintunut. Hakemus on nyt noin kaksi sivua, joten luettavaa riittää noin 3 000 sivua vuodessa. Tämän lisäksi yhdistys myöntää pienempiä apurahoja esimerkiksi matkoihin ja laitteisiin. Hakemusten määrä kertoo siitä, että Suomessa on paljon kiinnostusta kirjoittaa tietokirjoja, ja paljon aiheita, joista kannattaa kirjoittaa.
Olen ollut lukemassa hakemuksia nyt yli 10 vuotta, ja joka kerta ällistyttää se aiheiden ja näkökulmien kirjo, joka hakemuksissa tulee vastaan. Kaikki toimikunnan jäsenet lukevat jokaisen hakemuksen, ja myöntöesitykset tehdään yhteisellä päätöksellä. Apurahapäätökset tekee sitten hallitus.
Apurahatoimikunnan kokoonpanossa on otettu huomioon, että eri kirjoittajaryhmien näkemykset tulisivat edustetuiksi, olivatpa hakijat sitten kriitikoita, oppikirjailijoita, lastenkirjailijoita tai erityisalojensa tietokirjailijoita. Itse hakemusten lukemisen lisäksi apurahakokouksissa käydyt keskustelut hakemuksista lisäävät ymmärrystä yksittäisten hakemusten aiheista tai lähtökohdista.
Hakijoissa on kirjoittamisen ammattilaisia, vähemmän kirjoittavia sekä aloittelijoita. Monen varsinainen työ ei sisällä juurikaan kirjallista työskentelyä, joten heidän hakemuksensa ovat monesti erityisen kiinnostavia: miten tällaisesta aiheesta kirjoitetaan tietokirja?
Kopiosto-korvauksilla rahoitettavat apurahat ovat merkittävä rahoituksen lähde kirjoittajille, joten hakemuksiin suhtaudutaan vakavasti. Kevään haun apurahoista puolivuotinen apuraha on kilpailluin, ja myöntöprosentti on noin 10–15 %, muissa kategorioissa suurempi. Syksyn vapaamuotoisessa haussa myöntö on sen sijaan ollut viime vuosina noin 60 % tai yli.
Tämän kevään urakka poikkeaa aiemmista – koronatilanteen vuoksi, kuten arvata saattaa. Myös hakemuksissa koronatilanne näkyy eri tavoin. Kokoustaminen onnistuu kuitenkin etäyhteydellä, joten hakemukset tulevat käsiteltyä aiempaan tapaan. Tulevaisuudessa on taas odotettavissa mielenkiintoista uutta tietokirjallisuutta.
Joel Kuortti on Turun yliopiston englannin kielen professori, jonka erityisosaamista on jälkikoloniaalinen kirjallisuudentutkimus ja intialainen diasporinen kirjallisuus. Kuortti on Suomen tietokirjailijat ry:n apurahatoimikunnan puheenjohtaja.