Tutustu tietokirjailijaan

Ville Lähde

Ville Lähde on lempääläläinen filosofi, toimittaja ja tietokirjailija, joka käsittelee tietokirjoissaan ja esseissään filosofian lisäksi muun muassa ympäristökysymyksiä, poliittisen toiminnan luonnetta, taiteen yhteiskunnallisuutta, ruokaa ja puutarhanhoitoa. Lähde on toiminut filosofisen aikakauslehden niin & näin päätoimittajana, ja tällä hetkellä hän työskentelee tutkijana itsenäisessä BIOS-tutkimuskeskuksessa, joka tekee yhteistyötä YLE:n kanssa uudenlaisen ympäristöjournalismin kehittämiseksi.

Ville Lähde

Kuva: Antti Salminen.

Ville Lähde, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Kuten niin moni, unelmoin nuorena tulevani kirjailijaksi. Yläasteella kirjoittamani fantasiaromaani Noitatorvi julkaistiinkin vuonna 1988, samoin muutamia novelleja. Seuraavaa romaania en kuitenkaan saanut julkaistua, ja sittemmin yliopisto ja kansalaisaktivismi veivät minut tieteellisen ja yhteiskunnallisen kirjoittamisen alueille. Tutkijana osallistuin useaan tietoteokseen, ja tein kustannustoimitustakin Vastapainossa ja niin & näin -kirjoissa. Pääasiassa julkaisin kuitenkin lehtiartikkeleita ja esseitä.

Ensimmäisen monografiatietokirjani Niukkuuden maailmassa päädyin kirjoittamaan, kun halusin koota yhteen ajatuksiani luonnonvara- ja ympäristökysymyksistä. Yllätyksekseni sain apurahaa.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Kummatkin monografioistani ovat syntyneet pitkän työn tuloksena, eräänlaisina välitilinpäätöksinä. Teoksessa Niukkuuden maailmassa (niin & näin, 2013) halusin koota yhteen omia ja opettajieni näkemyksiä luonnonvara- ja ympäristökysymyksistä, koska mielestäni keskustelu kaipasi tiettyjä olennaisia näkökulmia. Sen ajatukset kumpusivat osin 90-luvulta asti.

Uudempi Paljon liikkuvia osia (Savukeidas, 2015) taas keräsi yhteen ajatuksiani julkisesta keskustelusta, käsitteellisistä kamppailuista ja monista yhteiskunnallisista kiistoista vuosien varrelta. Kirjoitusprosessin myötä siitä tuli kuitenkin yhtenäisempi kannanotto nykyiseen keskustelun ja ajattelun kurjaan tilaan. Kirjoja yhdistää pyrkimys yhteiskunnalliseen ja poliittiseen osallistumiseen.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on nivoutunut osaksi tietokirjojasi. Millaiseksi mahdollisuudeksi koet kirjan kirjoittamisen?

Olen ollut etuoikeutettu, koska olen pystynyt kirjoittamaan kirjani apurahojen turvin ilman katkoksia. Se on antanut aikaa lukea lisää, ajatella asioita järjestykseen ja saattaa ne sellaiseen muotoon, että voin itsekin turvautua niihin myöhemmin (ja verrata tietojeni ja ajatusteni muutoksiin sen jälkeen).

Kirja on kuitenkin vain välietappi, etenkin jos yhteiskunnallinen vaikuttaminen on tärkeää. Suomessa tietokirjan lukijamäärä jää väistämättä melko pieneksi, mutta luennoiminen ja vastaava jatkotyö antavat mahdollisuuden viedä kirjan ajatuksia laajemmalle porukalle. Samalla ajatukset joutuvat aivan erilaiseen testiin.

Millaisista kirjoista pidät itse?

Kykyni lukea kaunokirjallisuutta vaihtelee ahmimiskausista pitkiin paastoihin – mikä vaikuttaa olevan yleistä tutkijoille, joille vaikean ja kuormittavan tekstin lukeminen on arkipäivää. Ihailen ihmisiä, jotka säilyttävät kykynsä syventyä kaunokirjallisuuteen missä tahansa elämäntilanteessa. Varmasti eniten luen erilaista spekulatiivista fiktiota, science fictionia tai vastaavaa (en ole nökönnuuka genrenimityksissä). Joskus luen kevyempää avaruusoopperaa, mutta pääasiassa kaipaan scifiin joko yhteiskunnallis-filosofista syvyyttä tai taiteellisia ansioita, mieluiten molempia (esimerkiksi China Mieville, Ursula le Guin ja Iain Banks).

Tietokirjoissa hurjimpia kokemuksia ovat olleet raskaat ensyklopediset teokset, joiden avulla olen omaksunut uusia aiheita. Tällaisia ovat esimerkiksi Vaclav Smilin Energy in Nature and Society ja Mary Jane West-Eberhardin Developmental Plasticity and Evolution.

Eniten nautin kuitenkin hyvin kirjoitetusta populaaritietokirjasta, joka ei löysäile tieteellisessä tasossa eikä helpota liikaa. Petri Ylikosken ja Tomi Kokkosen Evoluutio ja ihmisluonto (Gaudeamus 2009) on tästä oiva esimerkki.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa? 

Vaikka kuinka monta, mutta tiedän, että en olisi ikinä osannut kirjoittaa useimpia niistä. Kenan Malikin Monikulttuurisuus (niin & näin, 2016) tulee lähelle omia ajatuksiani – mikä jotuu tietysti siitä, että olen lukenut ja kääntänyt hänen tekstejään. Se on kuitenkin napakkuudessaan ja oivaltavassa kohdennuksessaan ihailtava suoritus. Minun on niin vaikea päästää irti tietystä filosofitaustani tuomasta liiallisesta tarkkuudesta, että tuollainen teos olisi minulle vaikea mutta ei toivottavasti mahdoton kirjoittaa.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Minulla on ollut todella hyvä onni apurahoissa, sillä pystyin kirjoittamaan kummatkin kirjani rauhassa. Lisäksi olen päässyt luennoimaan mukavasti. Useimmilla moista vakautta ei ole, joten en edes yritä sanoa mitään yleistä. 

Mitä on työn alla juuri nyt?

Aloitin viime vuonna kirjoittamaan englanninkielistä versiota teoksesta Niukkuuden maailmassa, mutta vieraillessani Yhdysvalloissa opettajani ja ystäväni Chuck Dyken luona minulle kävi selväksi, että edes osittaisen käännöksen tai uusitun laitoksen sijaan tarvitaan uusi kirja. Niin paljon on tapahtunut vuoden 2013 jälkeen: on tullut lisää tietoa resurssi- ja ympäristöuhkista, sekä hyviä että huonoja kehityssuuntia ja monia uusia institutionaalisia muutoksia. Lisäksi englanninkielisessä maailmassa yleisö ja aiheen kohdennus pitää valita paljon tarkemmin.

Onnekseni kuitenkin pääsin mukaan itsenäisen BIOS-tutkimusyksikön toimintaan. BIOS nimen omaan kartoittaa ja analysoi näitä kehityssuuntia ja kehittää tapoja puhua niistä eri yleisöille. Kirjaprojekti siis jatkuu tämän työn ohessa.

On minulla mielessä myös toinen esseemäinen kirja, mutta minun on hyvin vaikea tehdä monia, isoja projekteja yhtaikaa, etenkin kun vapaaehtoistyö niin & näin -hommissa vie merkittävästi vapaa-aikaani. Nyt keskityn BIOS-yksikön toimintaan, kuten kuuluukin, koska saan siitä elantonikin. Ja tietysti koska se on paras tapa syventää ymmärrystäni resurssi- ja ympäristökysymyksistä, jotka ovat olleet minulle tärkeitä nuoruudesta lähtien.

 

7.9.2016