Tutustu tietokirjailijaan

Tuulikki Pekkalainen

Tuulikki Pekkalainen

Kuva: Robert Seger

Muut tittelisi?

Valtiotieteen maisteri. Vuoteen 2005 päätoimittajana.

Asuinpaikkasi?

Turku.

Mitä kirjoja kirjoitat?

Historiallisia tietokirjoja vuodesta 1918. Aiemmin myös työväenliikkeen musiikkitoimintaan liittyviä. Näyttöä kovien kansien sisällä on myös runoista.

Kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Ketjureaktion seurauksena, siirryin työväenliikkeen musiikkitoiminnan historian tutkimisen jälkeen tutkimaan sisällissodan tapahtumia. Erottelin faktat ja fiktiot vanhoista historiikeista tarkistamalla tietoja muualta kuten sanomalehdistä. Siitä alkoi varsinainen tietokirjailijan urani. Kirjoitin aluksi sosiaalipolitiikan pro gradu -tutkielman aiheesta Musiikin funktiot työväenyhdistyksessä ja -liikkeessä. Turun Ty:n soittokuntatoiminta wrightiläisen työväenliikkeen kaudelta sosialismiin 1888–1917 (Turun yliopisto 1992). Käsittelin siinä myös musiikin merkitystä ihmisille yleisesti ja varsinkin poikkeusoloissa sekä TTY:n Soittokunnan alkuvuosikymmenien historiaa.

Jatkoin kirjoittamalla laajan teoksen Marssin ja valssin vuosisata. Suomen Turku TTY:n Soittokunnan tahdissa keisarivallasta 2000-luvulle (TTY:n Soittokunta 1996), jossa kartoitin työväenliikkeen musiikkitoimintaa laajemminkin, myös TTY:n Soittokunnasta 1918 mobilisoidun Turun piirin Punaisen kaartin soittokuntaosaston toimintaa ja sen pakoon lähteneiden soittajien saamia syytteitä ja tuomioita valtiorikosoikeudessa.

Olin asiantuntijana Turun kaupunginteatterin päänäyttämön näytelmän Hennalan torvisoittokunta (1998–1999) kirjoittajalle (Ilpo Tuomarila), koska näytelmä perustui em. teokseeni, vuoden 1918 tapahtumiin. Näytelmä oli Tampereen kesän kesäteatterissa myös 1999 ja Kultsa-teatterissa 2009.

Jatkoin tutkimalla TTY:n Soittokunnasta mobilisoidun Turun piirin Punaisen kaartin soittokuntaosaston soittajien saamia syytteitä ja tuomioita valtiorikosoikeudessa sosiologian sivuvastuuaineen tutkielmassa Turkulaisena tuomiolla. Soittajien odysseia 1918 (Turun yliopisto 2001).

Seuraavaksi syntyi Punavankileirit 1918. Suomalainen murhenäytelmä (Pekkalainen Tuulikki & Rustanius Seppo, Tammi 2007), jossa aihepiiri käsitti laajasti punavankileirit vankeineen ja mm. kasvatusjohtajapappien toiminnan.

Jatkoin tätä aihepiiriä kirjoittamalla artikkelin "Punavankien kasvattajat2 teokseen Huhta Ilkka (toim.): Sisällissota 1918 ja kirkko (SKHS 2009).

Punavankileirit-aihe jatkui edelleen teoksessa Susinartut ja pikku immet. Sisällissodan tuntemattomat naiset (Tammi 2011), koska jo edellisiä kirjoittaessani tiesin, ettei vankeina olleista naisista ole kirjoitettu joitakin muistelmia lukuun ottamatta.

Tämä ketjureaktio jatkuu seuraavaksi kirjana Lapset punavankeina 1918 (työnimi). Tämäkin tutkimus on uutta.

Miten kirjasi syntyvät?

Uuden kirjan idea syntyy yleensä edellistä kirjaa tehdessäni, jatkona sille. En ole pelännyt aiheita, joihin muut eivät ole tarttuneet. Tarkistan aineiston saatavuuden, karsin turhat, haastattelen, etsin kirjallisuustiedot ja edeltävät tutkimukset, teen työsuunnitelman mielellään kynällä ja paperilla, nuolet ja aihelokerot käytössä.

Aikataulutus on tärkeätä heti alussa, ja että sisällysluettelo on tehty ensimmäiseksi. Sen avulla on helppoa pitää itsensä ruodussa, vaikka kirjoittaisikin luvut muussa järjestyksessä kuin alkamalla ykkösestä. Niinkin käy usein, että luvut vaihtavat paikkaa. Sisällysluettelo ei tietenkään heti voi olla lopullinen, se elää kirjan edistymisen mukana, mutta kuitenkin se on runko, jota pitkin edetä. Samalla havaitsen sekä turhat asiat että puutteet.

Olen myös oppinut, että väittelemällä asioista muiden asiantuntijoiden kanssa saatan löytää uusia ja jopa parempia näkökulmia aiheisiin. Eli avoimuus kannattaa, ei salailu. Deadlinen läheisyys on usein inspiroivaa, vaikka rasittaakin.

Mitä tietokirjailijana toivot?

Koen erittäin harmillisena sen, että yksilönsuojapykälissä ollaan menossa suuntaan, joka kahlitsee historiantutkijoiden mahdollisuutta saada henkilötietoja seurakunnista. Joten toivon, ettei työtä vaikeutettaisi enempää.

Toivon säännöllisiä tapaamisia alan muiden toimijoiden kanssa.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Ei kirja katoa. Muut kuin paperituotteet ovat vielä toissijaisia. Kuitenkin kaikki kirjoitetun tekstin eri julkaisumuodot tarvitaan.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Ilman riittävää palkkatuloa tai eläkettä vain harvat voivat ryhtyä kokopäiväisiksi kirjailijoiksi, ellei ole sattunut jo aiemmin kirjoittamaan menestysteosta. Luovuus voi toisaalta myös kadota pakon edessä. Apurahoja on haettava ahkerasti.

Jaan pärjäämisen neljään osioon, kaikki yhtä tärkeitä: taloudelliseen, henkiseen, sosiaaliseen ja tekniseen eli kirjalliseen valmiuteen.

Kun talous on järjestyksessä, henkinen selviytyminen kirjallisen prosessin aikana on helpompaa. On hoidettava ihmissuhteita sekä muistettava säännöllisen ruokailun, levon ja ulkoilun merkitykset myös aivotoimintaan. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeä voimavara. Valmius kirjoittamiseen tarkoittaa sääntöjen tuntemista ja tieteellisen tekstin laatimisen hallintaa.

Miten julkisuus palvelee tietokirjailijaa?

Julkisuus on ollut minulle erittäin tärkeä tekijä töideni etenemisessä, se on edesauttanut monin tavoin. Olen saanut kiitettävästi median avulla julkisuutta sekä tv:ssä, radiossa että lehdissä, myös niiden verkkosivuilla. On otettava myös itse rohkeasti yhteyksiä, sitä ei pidä arastella. Julkisuus synnyttää tunnettuutta ja tunnettuus lisää mahdollisuuksia muun muassa apurahojen saamiseen.
 


25.1.2012