Tutustu tietokirjailijaan

Teemu Keskisarja

Teemu Keskisarja

Muut tittelisi?

Filosofian tohtori, Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Helsingin yliopistossa.

Asuinpaikkasi?

Vantaa.

Mitä kirjoja kirjoitat?

Historiateoksia väkivallasta, seksistä ja rahasta.

Kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Valmistuin maisteriksi pitkälti yli kolmekymppisenä. Sen jälkeen tapahtui lyhyessä ajassa monta yhteensattumaa. Graduni käsitteli muinaisia seksuaalirikoksia, mutta jostakin syystä professori Markku Kuisma junaili minulle taloushistoriallisia leipätöitä. Omin päin aloin tehdä rikos- ja sotakirjoja tavoitellakseni laajempaa lukijakuntaa.

Miten kirjasi syntyvät?

Aiheesta riippumatta uskon alkuperäislähteiden voimaan ja työskentelen paljon arkistoissa. Yritän kirjoittaa kirkasta suomea sekä kertomuksia, joissa on alku, keskikohta ja loppu.

Mitä tietokirjailijana toivot?

Toivon suomen kielen selviytymistä. Toivottavasti yliopistot joskus parantuvat kansainvälistymiskiimastaan. Miksi ihmeessä suomalaisten humanistien pitää lähetellä toisilleen englanninkielisiä liitetiedostoja.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Vaaranalaisena. Ihmisten vaihtoehdot vapaa-ajan käytössä ovat lisääntyneet suunnattomasti. Tälle megatrendille emme ehkä voi mitään. Ainut yritys lienee kirjoittaa niin luettavia kirjoja kuin ikinä osaa ja katsoa, mihin se riittää.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Minä pärjään tällä haavaa hyvin, koska elantoni tulee tilaustöistä ja isoilta liikeyrityksiltä. Pelkällä tietokirjojen myynnillä eläminen on käsittääkseni mahdotonta nykyisin. En tiedä ketään, joka siihen pystyisi.

Sinulta ilmestyi tänä syksynä teos Raaka tie Raatteeseen, jossa kerrotaan Suomen sotahistorian suurtaistelusta tavallisen ihmisen näkökulmasta. Miten päädyit aiheen pariin?

Olen Suomussalmen kesäasukas, sitä kautta taistelumaasto tuli uniin ja jotenkin väkisin työpöydälle. Huomasin, että historiamme kuuluisimmasta taistelusta ei kumma kyllä ollut olemassa ainoatakaan sellaista kokonaisesitystä, joka sisältää lähdeviitteet ja monta näkökulmaa kuten talvisodan paikallisen taustan, siviilien kohtalot ja molempien osapuolten rivimiehet.

Tuliko aiheessa ilmi jotain sellaista, joka yllätti paatuneenkin historiantutkijan?

Talouselämää ja rikollisuutta tutkiessani muutun yleensä kyynisemmäksi, ja jokin ihanne murentuu. Raatteen tiessä kävi päinvastoin. Ajattelen nyt talvisotaa hyvän ja pahan taisteluna ja Suomen kannalta syvästi epäoikeudenmukaisena maailmanhistorian iskuna.

21.12.2012