Tutustu tietokirjailijaan

Seppo Hentilä

Seppo Hentilä on valtiotieteiden tohtori ja Helsingin yliopiston poliittisen historian professori emeritus. Hän on kirjoittanut teoksia mm. Saksan lähihistoriasta, Suomen 1900-luvun poliittista historiasta, työväenhistoriasta ja urheiluhistoriasta. Hentilä sai Tietokirjailijapalkinnon syksyllä 2018 tunnustuksena ansiokkaasta tietoteostuotannostaan.

Seppo Hentilä

Seppo Hentilä, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Tietokirjailija on ammattinimikkeenä oikeastaan aika uusi, mutta viime vuosina sitä ovat alkaneet käyttää yhä useammat kirjoittajat. Itse olen myöntänyt olevani tietokirjailija vasta sen jälkeen, kun jäin eläkkeelle vuonna 2014 palveltuani Helsingin yliopistoa 43 vuotta, joista viimeiset 20 vuotta poliittisen historian professorina.

Yliopistolla tunsin monien muiden professoreiden tavoin tuskaa siitä, ettei kirjoittamisvietin tyydyttämiseen ollut riittävästi aikaa. Kun vapauduin byrokratiasta, tunsin olevani kuin Viikin opetus- ja tutkimustilan lehmät keväällä ensi kertaa laitumelle päästessään. Niiden tavoin olen hyppinyt ja pomppinut viimeiset neljä vuotta tietokirjallisuuden vihreällä nurmella.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Poliittisen lähihistorian tutkijana aiheeni ovat luonnostaan populaareja, enkä tutkimuskirjallisuutta kirjoittaessanikaan ole koskaan unohtanut yleisöä. Minulla on useita aihealuetta, joista olen kirjoittanut: Saksan lähihistoriaa, Suomen 1900-luvun poliittista historiaa, työväenhistoriaa, urheiluhistoriaa. Viimeisenä ja kaikkein rakkaimpana mainitsen historian tulkinnat ja niiden poliittisen käytön.

Miten kirjasi syntyvät?

Pidän suurimpana vahvuutenani sitä, että minulla on yli 40 vuoden kokemus opetus- ja tutkimustyöstä yliopistolla. Siitä jäi melkoinen tietovarasto, josta ammentaa. Minulla on valmiina betoniin valettuja talonpohjia, joille voin rakentaa, ja siksi olen nopea kirjoittaja. Kirja on oikeastaan valmis jo silloin, kun näen sen sisällön ”sieluni silmillä” tai näen siitä unta. Kirjoitan käsikirjoituksen melkein siltä istumalta, eikä ensimmäistä versiota juuri tarvitse korjailla.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Melkein kaikki lukemiseni liittyy kulloinkin tekeillä olevaan kirjaan. En oikein jaksa keskittyä muuhun kirjallisuuteen, mutta tutkimusten ohella luen toki myös aihepiiriä lähellä olevaa kaunokirjallisuutta. Esimerkiksi uusin kirjani Pitkät varjot. Muistamisen historia ja politiikka (2018) käsitteli Suomen sisällissotaa, ja samasta teemasta ilmestyi kaunokirjallisia teoksia todella runsaasti.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Jos kysymyksellä tarkoitetaan sitä, kenelle olen kateellinen siitä, että hän on kirjoittanut paremman tietokirjan kuin itse olisin ikinä pystynyt, mainitsen Risto Alapuron vuonna 2017 suomeksi ilmestyneen teoksen Valtio ja vallankumous Suomessa 1918. Se oli ilmestynyt ensi kerran englanniksi jo vuonna 1988. Kun haetaan vastausta kysymykseen, miksi Suomessa puhkesi talvella 1918 sisällissota, vastaus löytyy Alapurolta.  

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Kirjan tulevaisuus on Suomessa vähintäänkin hyvä ja vakaa kahdesta syystä. Ensinnäkin, meillä on riittävästi sellaista yleisöä, joka lukee tietokirjoja. Toiseksi, kirjan tuottamisen kustannukset – siitä lähtien kun teksti on valmis – ovat erittäin alhaiset. Digikirja lisää entisestään mahdollisuuksia halpaan kustantamiseen.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Jos tietokirjailijalla on jokin muu tulonlähde kuin kirjoittaminen – palkka, eläke tai pääomatulot – hän pärjää siinä missä muutkin vastaavia tuloja saavat kansalaiset. Lainauskorvaukset ja apurahat ovat hyvä lisä, mutta ei tietokirjailijan kannata tuntipalkkoja ruveta laskemaan.

Sait lokakuussa 2018 Tietokirjailijapalkinnon tunnustuksena ansiokkaasta tietoteostuotannostasi. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?

Hyvältähän se tuntui, kenestäpä ei tuntuisi. Olin jo aikaisemmin saanut muutamia muita palkintoja, mutta tätä arvostan eniten.

Mitä on työn alla juuri nyt?

Jouluaaton aattona 2018 luovutin SKS:lle taittovalmiin käsikirjoituksen teoksesta, jonka nimi on Liikuttaja, kasvattaja, vaikuttuja – Suomen Työväen Urheiluliitto sata vuotta 1919–2019. Aloittelen pikkuhiljaa jo seuraavaa, joka on osuuteni Pohjalaisten osakuntien Ostrobotnia-talon historiaan. Kirjoitan siitä, miten osakunnat ja muut toimijat ovat käyttäneet ”Bottaa” poliittisen elämän näyttämönä. Se ei ole vain jääkäriliikkeen syntysija, vaan siellä on tapahtunut vuosikymmenten mittaan paljon muutakin poliittisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävää.

8.2.2019