Tutustu tietokirjailijaan

Seppo Aalto

Seppo Aalto on Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian historian dosentti. Hän on kirjoittanut Suomen Ruotsin ajan ja Helsingin urheilun historiasta useita kirjoja, yleisesityksiä ja artikkeleita. Aalto sai viimeisimmästä teoksestaan Kapina Tehtailla vuoden 2018 Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

Seppo Aalto

Kuva: Laura Malmivaara / Siltala

Seppo Aalto, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Olen toiminut yliopistossa ja Suomen akatemiassa historian opettajana ja tutkijana sekä tehnyt tilaustöitä. Tutkimustulokset julkaistaan kirjana tai artikkelina. Työ siis teki minusta tietokirjailijan. Termi on kyllä melko uusi. Olen aiemmin käyttänyt itsestäni titteliä tutkija tai historioitsija, joka kirjoittaa sekä tieteellisiä että populaareja kirjoja.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Erikoisalani on 1500–1700-luvun rikollisuuden, vallankäytön ja mentaliteetin historia. Yhteiskuntaa tarkastelen rajatulta alueelta alhaalta käsin ja usein ihmisen arkipäivän elämän välityksellä. Tästä voin mainita Karkkilan, Pornaisten ja Helsingin kaupungin historiat Ruotsin ajalta. Olen kirjoittanut myös viime sotien jälkeistä urheiluhistoriaa, yleisesityksiä sekä Ruotsin keskiaikaisten kuninkaiden ja Vanhan Helsingin huippuporvareiden elämänkerrat. Viimeisimmän kirjan aihe on vuoden 1918 sisällissota.

Miten kirjasi syntyvät?

Kerään arkistossa materiaalin ja luen samalla aihetta koskevaa kirjallisuutta. Sitten kirjoitan säännöllisesti jokaisena arkipäivänä, jos se vain on mahdollista. Inspiraation odotus on minulle laiskuutta.

Millaisista kirjoista itse pidät?

Historiateosten luku kuuluu työhön. Luen myös paljon scifi- ja fantasiakirjoja. Muulle kaunokirjallisuudella pitäisi riittää enemmän aikaa.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

En ollut aikaisemmin ajatellut asiaa. Kauaa ei tarvinnut kuitenkaan vastausta miettiä. Markku Kuisman Metsäteollisuuden maa. Suomi, metsä ja kansainvälinen järjestelmä 1620–1920 on tutkimus, joka sisältää modernin historiankirjoituksen parhaat piirteet. Siinä on vuosisadat ylittävä aikaväli, siinä yhdistyy paikallinen ja kansainvälinen sekä yhteiskunnan ala- ja ylätaso. Kirjassa talous, yhteiskunnan kehitys ja politiikka kulkevat rinta rinnan. Ennen kaikkea kirja paljastaa, mitä metsä on merkinnyt suomalaisille, ja miten on kehittynyt teollisuudenala, joka piti Suomessa talouden pyörät pyörimässä lähes 400 vuotta.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Kuva ei tule korvaamaan sanaa. Tämä koskee etenkin tietokirjoja. On vaikea sanoa, kuinka paljon digi- ja äänikirjat vaikuttavat perinteisten painettujen kirjojen määrään. Olen heikko ennustamaan tulevaisuutta, mutta uskon, että kirjan eri muodot elävät rinnakkain lähivuosikymmenet. Lopullisesti kirjan kohtalon ratkaisee se, miten tulevaisuuden yhteiskunta arvostaa kulttuuria ja monipuolista tietoa.

Miten tietokirjailija pärjää?

Harva kirjoittaja tulee Suomessa toimeen pelkästään kirjoittamalla tietokirjoja tai fiktiota. Tietokirjailijalla on oltava toinen ammatti tai kirjoittamisen on liityttävä oleellisesti ammattiin, jotta riittävä toimeentulo olisi vuodesta toiseen taattu. Silloinkaan tuntipalkkaa ei kannata laskea. Tässä tilanteessa apurahat näyttelevät tärkeää roolia työn valmistumisessa. Niiden avulla voi parhaassa tapauksessa keskittyä jonkin aikaa ainoastaan kirjoittamiseen ja myös kattaa esimerkiksi tausta- ja lähdemateriaalin keruusta aiheutuneita kustannuksia.

Sait vuoden 2018 Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Miltä tämä tuntuu?

Epätodelliselta. Olin suunnitellut sisällissodasta kirjaa jo noin 15 vuotta. Aikaa tehdä se jäi vasta, kun siirryin eläkkeelle. Kirja on minulle hyvin henkilökohtainen, sillä se kertoo kotipaikkani historian mustimman vuoden tapahtumista. Olin 67-vuotias, kun Kapina Tehtailla. Kuusankoski 1918 (Siltala) julkaistiin syyskuun viimeisenä päivänä 2018. En edes muistanut Finlandia-palkinnon olemassaoloa ennen kuin Aleksi Siltala ilmoitti minulle ehdokkuudesta marraskuun alkupäivinä. Se oli täydellinen yllätys. Tietokirjallisuuden Finlandian saaminen ja sen jälkeinen julkisuus lisäsivät epätodellisuuden tuntua. En ollut aikaisemmin palkintoja saanut. Suomessa kirjoitetaan tuhansia tietokirjoja vuodessa. Tunsin olevani heinäsuovasta löytynyt neula.

Olen tyytyväinen. Jokainen kirjoittaja toivoo, että mahdollisimman moni ihminen lukee kirjan. Finlandia-palkinnon ansiosta kirjan lukijakunta moninkertaistui. Kirjan vastaanotto ja palaute kertoo myös onnistumisesta: ihmiset ovat kertoneet järkyttyneensä, menettäneensä yöunensa, tunteneensa helpotusta ja saaneensa selville sukulaistensa kohtalon. Kirjaa on myös pidetty vaikeasta aiheesta huolimatta objektiivisena.

Arvostan Finlandia-palkintoa ja sitä, että Historian Ystäväin Liitto valitsi Kapina Tehtailla -kirjan myös Vuoden 2018 historiateokseksi. Tuli hyvä tunne, että jotain olen tehnyt oikein.

Mitä on työn alla juuri nyt?

Ei mitään.

Olen vuosina 2012–2018 julkaissut neljä tutkimusta ja tietokirjaa: Sotakaupunki. Helsingin Vanhankaupungin historia 1550-1639, Kruununkaupunki. Vironniemen Helsinki 1640-1721Kauppiaita ja laivanvarustajia. Helsinkiläisten elämä Ruotsin aikana 1550-1809 ja Kapina Tehtailla. Kuusankoski 1918. Nyt on aika levähtää. Olen eläkkeellä. Käyn kyllä luennoimassa.

Päässä kyllä pyörii pari aihetta: Väkivaltainen, siveetön ja niskuroiva kansa. Suomalaiset 1500- ja 1600-luvulla ja Savupiipputeollisuuden kaatuminen eli kun paikallisuus menetti merkityksensä.

 

27.9.2019