Tutustu tietokirjailijaan

Satu Itkonen

Taidehistorioitsija Satu Itkonen on Ateneumin taidemuseon yleisötyöpäällikkö ja tietokirjailija, joka on toiminut taiteesta kirjoittamisen ja puhumisen parissa yli 25 vuoden ajan. Hän on kirjoittanut satoja artikkeleita eri julkaisuihin sekä 14 taidekirjaa, joista viisi on kirjoitettu selkokielellä. Lisäksi Itkonen on saanut Suomen tietokirjailijat ry:n Tietokirjailijapalkinnon vuonna 2011. Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon TIETOKIRJA.FI-päivänä 15.7.2016 Itkonen on keskustelemassa taiteesta ja taidekirjoista.

Satu Itkonen

Kuva: Markus Itkonen

Satu Itkonen, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Varmaan sama tarina kuin muillakin: tekstin tekeminen omasta kiinnostuksenkohteesta oli intohimo, ja muutaman sattuman kautta tarjoutui mahdollisuus tehdä ensimmäinen tietokirja 1990-luvulla. Olin sitä ennen kirjoittanut kauan taidekritiikkiä, esseitä ja muuta tietotekstiä. 
 
Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Kuvataide on se intohimoni ja kirjoittaminen kai sitten toinen, joten kirjoitan kuvista ja taiteesta. Ja koska en ole kovin monimutkaisesti ajatteleva ihminen, olen kirjoittanut hyvin yleistajuisesti. Aihepiirit ovat vaihdelleet yksittäisten taiteilijoiden monografioista teemateoksiin, taidekokoelmien tai taidehistorian pariin. Viimeisin ja minulle tärkeä kirja oli Taidekuvan äärellä; halusin jakaa omiani ja pitkän työuran aikana kollegoideni oivaltamia ajatuksia ja menetelmiä taiteen "käyttämisestä". Aihepiirit ovat löytyneet toisinaan ihan läheltä ja omiin töihin liittyen, toisinaan onnekkaiden sattumusten kautta.

Miten kirjasi syntyvät?

Vaikea kysymys. Kaikki eri tavoin. Suuri osa työstä on kuitenkin ns. raakaa työtä. Paljon taustoittamista ja karsimista ennen lopullista tekstiä.

Kirjoitat myös paljon selkokirjoja. Miltä näyttää selkokirjallisuuden kenttä Suomessa?

Selkokirjoja tehdään kyllä aktiivisesti, mutta yleisessä asenneilmapiirissä olisi muuttamista. Selkokirjoilla on ehkä vähän turhaankin sellainen leima, että niissä on vain yksinkertaista sisältöä. Kuitenkin on tehty selkokirja esimerkiksi filosofiasta (ja itse tein aikanaan kirjan nykytaiteesta), ja aikanaan selkomarkkinoille tehty opaskirja digikamerasta kuulemma myytiin nopsaan markkinoilta - myös ns. tavalliset lukijat ihastuivat todella mietittyyn tapaan kertoa suht vaikeasta aiheesta.

Hyvä selkokieli voi siis olla meille kenelle hyvänsä tarpeen joissakin yhteyksissä. Viimeisin selkokirjani oli Helene Schjerfbeckin taiteesta joitakin vuosia sitten ja ilokseni sen painos myytiin nopeaan loppuun, ja kuulemma ihmiset eivät ostaneet sitä ensisijaisesti selkokirjana vaan nimenomaan taidekirjana. 

Millaisista kirjoista pidät itse?

Visuaalisesti rikkaista, helppolukuisista (tällä tarkoitan etenkin ulkoasun keinoja: tarkoituksenmukainen ja kiinnostava taitto, joka tukee kirjan sisältöä), esineinä houkuttavista ja ajatusta antavista kirjoista. 

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

En mainitse yhtä kirjaa, vaan kirjoittajan: pidän kovasti Riitta Konttisen tavasta kirjoittaa taiteesta. Teksteistä huokuu paitsi valtava asiantuntemus ja epäilemättä ihan mieletön taustatutkimuksen määrä, myös todella lämmin humaanius ja hieno kielentaju.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Vaikka nyt olen kuukausipalkkaisessa työssä, olen toiminut useita vuosia freelancerina, tai teknisesti yksityisyrittäjänä. Pelkillä tietokirjoilla en leipää saanut, vaan myös koulutin, kirjoitin lehtiarvioita ja tein museotyötä, ja kaikella tällä yhteensä pärjäsin. Tietokirjoistani monikaan ei olisi toteutunut tai en olisi saanut juuri minkäänlaista palkkaa, mikäli meillä ei olisi kohtalaisen hyvin toimivaa apurahajärjestelmää. Olen todella kiitollinen kaikista saamistani apurahoista. Minusta todella osuva oli yksi liiton tekemä julkaisu He kirjoittavat öisin. Sitähän tietokirjailijan työ usein on. Mutta todella ihanaa työtä! 

Mitä on juuri nyt työn alla?

Työni vie kaiken aikani tällä hetkellä eli panostan kirjoitusrintamalla Ateneumiin. Juuri nyt teen teosesittelyitä perusnäyttelyymme, kirjoitan nettiin tulevia koulujen aineistoja ja taustatekstejä tuleviin näyttelyihin. Eli tietokirjoittaminen jatkuu. Neuvottelut yhden vanhan teokseni päivitysversiosta on meneillään, ja eihän sitä koskaan tiedä, mihin vielä tässä päätyy. 


8.6.2016