Tutustu tietokirjailijaan

Riitta Nikula

Riitta Nikula on helsinkiläinen taidehistorian professori emerita, joka innostuu jatkuvasti ympäröivästä maailmasta. Hän on yksi vuoden 2015 Tietokirjailijapalkituista. Työssään Nikula on keskittynyt erityisesti 1900-luvun arkkitehtuuriin ja kaupunkikulttuuriin.

Riitta Nikula

Kuva: Linda Lappalainen.

Kuinka sinusta tuli tietokirjailija, Riitta Nikula?

Uteliasuus ja halu kirjoittaa johdatti ensin humanistisiin opintoihin ja lehtityöhön. Pari vuotta sanomalehdessä opetti, että uteliasuuteni on liian hidas siihen ammattiin. Hyvä toimittaja saa tekstin nopeasti osuvaksi ja on valmis uuteen aiheeseen. Minulla oivallukset johtivat aina uusiin kysymyksiin. Sitä tietä johkaannuin tutkijaksi, töihin museoon ja yliopistoon. Kaikissa töissä kirjoitin paljon. Tekstiä on koko ajan syntynyt myös ajankohtaisista asioista eri julkaisuihin.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Arkisen elämän ympäristöt kiehtovat jatkuvasti. Kaupunkisuunnittelu ja rakentaminen, maaseudun muuttuminen siinä kuin elinkeinoelämän murrokset näkyvät koko ajan maisemassa. Näistä aiheista on syntynyt kirjoja ja eripituisia tekstejä kokoomajulkaisuihin. Tieteellisen tutkimuksen periaatteet eivät minun työssäni ole häirinneet kirjoittamisen iloa.

Miten kirjasi syntyvät?

Aiheet käyvät kimppuun, kun silmiin osuu koko ajan uutta kävellessä, pyöräillessä, autoillessakin. Päivänvalossa on tärkeintä liikkua – kamera taskussa tai repussa –, illat ja yöt sopivat lukemiseen ja kirjoittamiseen. Painavimmat tieteelliset työt vaativat tietysti pitkiä päiviä myös arkistoissa ja kirjastoissa. Vaihtelu on minulle tärkeää, rutiinit rasittavat.

Sinut palkittiin neljän muun kirjailijan kanssa Tietokirjailijapalkinnolla Helsingin Kirjamessuilla laajasta ja ansiokkaasta tietokirjatuotannostasi. Miltä palkinto tuntuu?

Kun on lähemmäs kymmenen vuotta tehnyt työtä yhden aihepiirin parissa, tällainen huomionosoitus on tyrmäävä, kiitos!

Olet kirjoittanut erityisesti arkkitehtuurista ja kaupunkikulttuurista. Miten arkkitehtuuri vaikuttaa kaupunkikulttuurin muodostumiseen?

Kaupunkisuunnittelu ja rakentaminen luovat puitteet kaupunkikulttuurille. Arkkitehtuuri on ainoa taiteenlaji, jota kukaan ei voi välttää, vaikka ei siitä välittäisikään.

Yhteiset, puoliyksityiset ja yksityiset tilat muodostuvat ja jäsentyvät kaupungin rakennetussa kudoksessa. Niissä eletään eri aikoina monista syistä arkea ja juhlaa eri tavoilla. Hyvät kaupunkitilat inspiroivat perinteiden pariin ja uusiin toimintoihin – yhteisön elämä kukoistaa. Masentavat ympäristöt ruokkivat vieraantumista.

Rakennussuojelu on tärkeä osa ympäristön pitkäjänteistä kehittämistä. Vanhat rakennukset kertovat, että me emme ole täällä ensimmäisiä. Menneen läsnäolo antaa iloa ja turvaa.

Minkälaisista kirjoista pidät itse?

Kaikista kirjoista, jotka koskettavat päätä ja sydäntä. Jos pysytään tietokirjoissa, tahdon nostaa esille äsken lukemani lumoavan opuksen Kysykää Essiltä! Elisabeth Kochin puutarhat. Maria Karisto, Taina Koivunen ja Antti Karisto nostavat esiin unohtuneen puutarhasuunnittelijan. Nyt on menossa Rainer Knapaksen kirja Landet som var – Karelska kulturbilder, hieno ja monisärmäinen johdatus aiheeseen.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Simon Schaman Landscape And Memory vuodelta 1995.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Kirja ei voi kuolla, vaikka välillä hirvittää. Uusia keinoja ja tekniikoita on keksitty ja keksitään koko ajan. Ihmisen uteliaisuus ja kirjoittamisen halu on ikuinen ja uskon samaa halusta lukea. En uskalla veikata, miten tämä yhtälö tulevaisuudessa jäsentyy.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Tilastot sen kertovat: lähes kaikilla on niin sanottu oikea ammatti kirjoittamisen sivussa.

Mikä on seuraava kirjasi?

Paikan aika. Esseitä ja kävelykuvia.

 

2.11.2015