Tutustu tietokirjailijaan

Rea Peltola

Rea Peltola

Rea Peltola Helsingin Kirjamessuilla Tietokirjailijapalkintojen jakamisen jälkeen 25.10.2014.

Muut tittelisi:

Maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti, toimittaja.

Asuinpaikkasi?

Kuhmoinen

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Olen halunnut kertoa kirjoissani, että puutarhanhoito on itse asiassa huvin ja hyödyn ja ilon lähde, ei pelkkä velvollisuus.

Kirjoitan kirjoja, joita itse haluaisin lukea. Niitä voi katsella pelkkien kuvien vuoksi, niitä voi selailla inspiraation toivossa, niistä voi etsiä tietoa tai niitä voi lukea järjestelmällisesti. Aloittelijakin pärjää niiden kanssa, koska tieto on varsin perinpohjaista, mutta kirjoissa on asiaa myös kokeneelle harrastajalle. Ja toivon, että kirjat herättävät harrastajat kehittelemään puutarhan käyttötapoja yhä eteenpäin. Puutarha on kuitenkin ihmisen harvoja omia alueita, vapauden ja kokeilujen paikka.

Olen myös halunnut tuoda esiin Suomen huikeat puutarhavuodenajat. Ja sen ylimääräisenkin kuukauden, jonka jokainen puutarhuri ja ihminen muutenkin tarvitsisi.

Kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Olin kirjoittanut pitkään lehtijuttuja. Huomasin, että Suomesta puuttui puutarhakirjoja, jotka käsittelisivät puutarhanhoitoa toisaalta asiallisesti ja neuvovasti, toisaalta siten, että kirjaa voisi lukea myös nautiskellen, tekstinä. Halusin keventää puutarhakirjojen tunnelmaa.

Miten kirjasi syntyvät?

Välillä on ollut jokin asia, josta on mielestäni tarvittu kattava selvitys. Olen hakenut asiasta tietoa, usein pitkänkin aikaa. Puolisoni Vesa Koivu on valokuvannut aihetta aina, kun sopivia kohteita on tullut vastaan. Olemme myös perustaneet kokonaisia kokeiluistutuksia ja lavastaneet eri työvaiheita. Toisinaan olen myös kirjoittanut asiasta luonnostekstejä.

Tämän jälkeen olen tiedustellut, haluaako joku julkaista tekeillä olevan kirjan. Ja sitten olemme koonneet aiheesta kuvituksen ja tekstin, jotka täydentävät toisiaan. Luemme toistemme tekstit ja keskustelemme valokuvista yhdessä puolisoni kanssa.

Graafikon kanssa keskustelemme siitä, millaisia asioita pidämme tärkeinä. Graafikko on tehnyt ehdotuksen kirjan ulkoasusta, me olemme katsoneet, että ei löydy asiavirheitä. Lopuksi vielä kustannustoimittajakin on tarkistanut, että kokonaisuus on tasapainossa. Pari kirjoistamme on myös ollut tilaustöitä; meiltä on pyydetty kirjaa jostakin aiheesta, ja se on sitten toteutettu.

Mikä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Ossian Lundénin Keittiökasvikirja vuodelta 1913 on mahtava. Siinä on ihan kaikki, mitä siihen aikaan asiasta tiedettiin - se on perinpohjainen, selväsanainen, innostunut ja vieläkin täysin käyttökelpoinen. Se kannattaisi varmaan julkaista uudelleen näköispainoksena!

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Uskon, että kirja säilyy. Tietoahan kyllä tarvitaan, ja silppuna olevan tiedon hakeminen ja arvioiminen on aina työlästä.

Konkreettinen paperikirja on hyvä käyttöliittymä, se toimii sielläkin, missä sähköä ei ole. Toisaalta varmaan myös sähköinen kirja yleistyy. Mutta esimerkiksi kaunokirjallisuuden lukeminen on ihan hirveän paljon mukavampaa sängyssä loikoen paperikirja kädessä kuin tietokoneen kanssa tasapainoillen.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Huonosti. Apurahoja saa jonkin verran, mutta niillä ei yleensä pysty työskentelemään kokonaisen kirjan verran. Loppurahoitus on hankittava muista töistä tai oltava puolison elätettävänä, jos se on mahdollista.

Ongelmahan on se, että kustannussopimukset ovat nykyään sellaisia, että kustantaja saa omansa pois jo yhden tai kahden painoksen myynnillä (tarkoittaen ehkä 4 000 tai 6 000 kirjaa), mutta kirjailija saa jonkinlaisen työpalkan vasta, jos kirjaa myydään lähemmäs 20 000 kappaletta.

Mekin olemme markkinoineet omia kirjojamme aktiivisesti, mutta kustantajia on vaikea saada mukaan työhön. Usein kirjaa ei edes pidetä saatavilla, vaikka tekijä olisi hyvin näkyvillä vaikkapa televisio-ohjelman vuoksi.

Sinut palkittiin hiljattain Tietokirjailijapalkinnolla Helsingin Kirjamessuilla. Miltä huomionosoitus tuntui?

Kerta kaikkiaan mahtavalta! Olin erityisen iloinen siitä, että suuren kunnian lisäksi palkinto on myös rahaa. Tietokirjallisuuden kirjoittaminen on huonosti kannattavaa puuhaa, ja useimmat joutuvat elättämään itsensä jollakin muulla työllä. Meidänkin kirjoistamme vain kaksi on tuottanut jokseenkin asiallisen työpalkan. Tällä palkinnolla voin maksaa remonttilainamme pois.

 
 

10.11.2014