Tutustu tietokirjailijaan

Rauli Partanen

Rauli Partanen

Kuva: Antti Ahtiluoto.

Muut tittelisi:

Yrittäjä, perheenisä, Capoeira-opettaja.

Asuinpaikkasi?

Asikkala.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Koetan kirjoittaa kiihkottomia mutta kiinnostavia kirjoja. Siis sellaisia, joiden kiinnostavuus ja arvo nousevat kirjassa olevasta tiedosta ja sen mahdollisimman puolueettomasta ja ymmärrettävästä esitystavasta.

Tämä erotteluna kirjoihin, joissa pyritään tuomaan esiin asioita vain tietystä perspektiivistä tai joissa halutaan ajaa rajattua, kirjoittajan omasta mielestä hyvää ja hyödyllistä näkemystä. Maailma on täynnä tahoja, jotka haluavat tuputtaa omaa näkemystään, myydä jotain asiaa tai ideologiaa piittaamasta todellisuudesta, ja he tekevät sitä värittämällä tietoa, valehtelemalla ja hyväksikäyttämällä ihmismielen erilaisia tiedostamattomia prosesseja. Kaikenlainen pseudotiede, populismi ja huuhaa kasvattaa suosiotaan, ja se on todella huolestuttavaa.

Kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Ei ainakaan lukion äidinkielen kirjoitusten tulosten perusteella! Mutta nyt, kun ensimmäinen kirja on kirjoitettu ja toinenkin on jo hyvän matkaa työn alla, voi kai jo sanoa, että minusta tuli tietokirjailija.

Yksi iso syy oli oma tiedonjanoni - halusin selvittää Suomen tämänhetkisen öljytilanteen huolellisesti, ja eritoten suomalaisten tietoisuuden siitä.  Olin blogissani asiasta jo kirjoitellut ja saanut paljon positiivista palautetta kirjoitustyylistäni ja tavastani käsitellä asioita. Kirjan myötä jouduin ja pääsin haastamaan itseni selvittämään tilanteen kokonaisuuden ja ymmärtämään sen riittävän hyvin, jotta voisin kirjoittaa siitä kirjan. Tässä työssä Harri Paloheimo ja Heikki Waris olivat todella arvokas lisä kirjoitustiimiin. Ja kun yhteisteoksemme Suomi öljyn jälkeen ylitti omat odotukseni, ja kirjoittaminen tuntui mukavalta, päätin jatkaa. Kansainvälinen versio kirjasta julkaistaan tämän vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa nimellä The World After Cheap Oil.

Millainen on kirjoitusprosessisi?

Kirjoitustapani on kai tässä vaiheessa vielä jollain tapaa kehittymässä. Nyt tekeillä olevan ydinvoimaa käsittelevän kirjan kanssa prosessi on mennyt jotakuinkin näin: Idean jälkeen aloitin rungon suunnittelun listaamalla mieleentulevia asioita ja otsikoita ja ryhmittelemällä niitä järkeviksi kokonaisuuksiksi.  Sitten kirjoitimme kirjoittajakumppanini kanssa joitain lukuja, ja haudoimme sekä hioimme samalla kirjan runkoa. Tässä vaiheessa saattaa tulla vielä isojakin muutoksia kirjan rakenteeseen ja esitystapaan, jopa sisältöön.

En kirjoita kirjaa järjestyksessä alusta loppuun, vaan keskityn johonkin tiettyyn lukuun tai isompaan kokonaisuuteen kerralla. Mielenkiintoista on ehkä se, että monia niitä kirjoittamisvinkkejä, joita on joskus lukenut, huomaa nyt noudattavansa, vaikka niitä ei silloin ymmärtänytkään (kuten se, että pitää kirjoittaa ja lukea koko ajan).

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Hmm... Jos jonkin viimeaikaisen kirjan nostan esiin nimenomaan sisällön ja sen esitystavan perusteella, niin Mike Berners-Leen ja Duncan Clarkin ilmastonmuutosta ja fossiilisten polttoaineiden polttamista käsittelevä teos The Burning Question - We can't burn half the world oil, coal and gas. So how do we quit? oli todella hyvin kirjoitettu, jäsennetty ja argumentoitu.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Näen kirjan tulevaisuuden monipuolisena enkä koe "kirjaa" enää pelkästään paperiseksi esineeksi. Luen itse tosi paljon e-kirjoja ja kuuntelen paljon äänikirjoja (ne ovat loistavia esimerkiksi matkustaessa tai siivotessa).  Kotimaiset kirjat luen yleensä paperisina, joskin odotan innolla, että niidenkin tarjonta sähköisinä kasvaa. Amazon on aloittanut edullisilla e-kirjoillaan todella mielenkiintoisen trendin, joka on vasta iskeytymässä Eurooppaan ja Suomeen. Se on ehkä verrattavissa PC-pelien Steam-verkkokauppaan, jossa ihmiset tekevät edullisia heräteostoksia, vaikka eivät pelejä pelaisikaan.

Kilpailijoita kirjoille tulee myös lisää – omassa elämässäni fiktiokirjojen kanssa ajastani ja huomiostani kilpailevat laadukkaat tv-sarjat, tietokirjojen kanssa internet uutispalveluineen ja artikkeleineen sekä viime aikoina tuloaan tehnyt hitaampi journalismi. Mutta jos ihmiset oppivat lapsina lukeamaan kirjoja, niin siitä (hyvästä) tavasta on vaikea päästä eroon.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Aloitteleva tietokirjailija pärjää pari ensimmäistä vuotta säästöillä ja puolison tuella tai muilla töillä. Nyt elantoa tulee myös apurahoista, luennoista ja esiintymisistä, ja tietysti kirjojen myynnistä (mutta ei varmaan ihan niin paljon kuin monet kuvittelevat).  Mutta keskeistä eivät ne suuret tulot, vaan ne pienet menot, ja että kaikenlaista joutuu ja pääsee tekemään myös tietokirjailijana. Ja tietenkin se, että tekee jotain sellaista, mistä tykkää ja minkä kokee merkitykselliseksi.

Yhdessä Heikki Wariksen ja Harri Paloheimon kanssa kirjoittamasi Suomi öljyn jälkeen antaa huutia öljyriippuvaiselle energia- ja talouspolitiikalle. Mitä kirja sai aikaan?

Ainakin se sai aikaan ison muutoksen henkilökohtaisessa elämässäni eli sen, että ryhdyin tietokirjailijaksi. Viime vuonna teos oli ehdolla Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi, ja olen saanut kirjasta paljon todella positiivista palautetta, jonka mukaan se todella on saanut ihmiset ajattelemaan. Se on parasta palautetta mitä kirjailija voi saada. Ja on Suomen öljykeskustelukin osoittanut heräämisen merkkejä viimeisen vuoden aikana. Aihetta ei enää lakaista maton alle niin helposti. Toimittajat ovat nykyään paljon kiinnostuneempia asiasta ja kuuntelevat muutakin kuin öljyteollisuuden toimijoiden kenties hieman yksipuolisempaa näkemystä.

Kustannustoimittajani toppuutteli viime vuonna intoani ja sanoi, ettei yhdellä kirjalla maailmaa muuteta. Ehkä ei. Mutta muutoksen siemeniä voidaan hyvinkin kylvää – eihän kirjat muuta maailmaa, ihmiset muuttavat. 

 

 

22.5.2014