Tutustu tietokirjailijaan

Petri Paavilainen

FT Petri Paavilainen on yliopistonlehtori Helsingin yliopiston psykologian ja logopedian osastolla. Hänen erikoisalaansa on kognitiivinen neurotiede eli aivojen tiedonkäsittelyn tutkimus, ja hän on julkaissut oppikirjojen ohella tutkimusartikkeleita ja tietokirjoja. Paavilainen sai Oppikirjailijapalkinnon tammikuussa 2020 tunnustuksena ansioistaan oppikirjailijana.

Petri Paavilainen

Petri Paavilainen, kuinka sinusta tuli oppikirjailija?

Opetin 1990-luvun alussa lukiossa muutaman vuoden psykologiaa ja filosofiaa, ja siinä yhteydessä tietysti tutustuin myös tuonaikaisiin oppikirjasarjoihin. Monelta osin ne olivatkin hyviä, mutta toki usein myös mietin, että yhtä ja toista voisi niissä tehdä toisinkin.

Palasin yliopistomaailmaan, mutta mieleen jäi itämään ajatus, että oppikirjoja voisi olla itsekin joskus kiinnostavaa tehdä. 2000-luvun alussa Editassa koottiin tiimiä tekemään uutta psykologian oppikirjasarjaa ja kysyttiin kiinnostustani lähteä mukaan. Vastasin myöntävästi, ja oikein antoisiahan nämä siitä liikkeelle lähteneet kirjaprojektit ovat olleet.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Olen ollut mukana useammassakin lukion psykologian oppikirjasarjassa. Tieteellisen ajattelun perusteiden opettaminen ja tietojen kriittisen arvioinnin kehittäminen on ollut niissä yksi keskeinen tavoitteeni. Sitä edistämään kirjoitin myös lukioihin ja keskiasteelle tarkoitetun Psykologian tutkimustyöoppaan, jossa annetaan neuvoja omien, pienimuotoisten tutkimusten tekemiseen. Uskon, että itse tutkimusta tekemällä oppii tieteellistä menetelmää parhaiten.

Tieteen popularisointi on myös kiinnostanut minua. Viimeksi olen julkaissut Toimivat aivot: kognitiivisen neurotieteen perusteita -teoksen, jossa pyrin esittelemään aivotutkimuksen tuloksia niin, että ne aukeaisivat mahdollisimman laajalle lukijakunnalle.

Miten kirjasi syntyvät?

Olen kirjoittanut kirjojani varsinaisen päätyöni ohessa. Oppikirjasarjat ovat syntyneet tiimityönä. Psykologia on niin laaja tiede, että lukiotasonkin kirjojen kirjoittamiseen tarvitaan asiantuntijoita monelta eri psykologian alueelta. Itse olen niissä vastannut erityisesti neuropsykologiasta, aivotutkimuksesta sekä psykologian tutkimusmenetelmien esittelystä. On ollut ilo työskennellä asiantuntevien kollegoiden kanssa, lisäksi tietysti hyvin tärkeä rooli on ollut tiimien kokeneilla ja osaavilla opettajajäsenillä sekä taitavilla kustannustoimittajilla. Muutaman kirjan olen sitten kirjoittanut kokonaan yksin.

Kummassakin työskentelytavassa on omat hyvät puolensa. Kun kirjoittaa omaa erikoisalaa käsittelevää kirjaa, on toisaalta antoisaa, kun voi pohtia kaiken rakenteesta yksityiskohtiin aivan itse. Tekstiä alkaa syntyä minulta yleensä aika nopeasti ja helposti, kunhan ensin olen perehtynyt aiheeseen. Enemmän aikaa onnistun kuluttamaan sitten loppuhiomiseen.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Työn puolesta luen tietysti oman alani tieteellistä kirjallisuutta. Luen myös aika paljon populaaritieteellistä kirjallisuutta muilta tieteenaloilta ja kaunokirjallisuuttakin tulee harrastettua.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Oikeastaan olen juuri viimeistelemässä sen käsikirjoitusta. Se on ensimmäinen varsinainen tietokirjani, tähänastiset kirjani ovat olleet enemmän oppikirjatyyppisiä. Käsikirjoituksen pitäisi pikapuoliin siirtyä kustannustoimittajan ruodittavaksi, ja kirja ilmestyy toivottavasti myöhemmin tänä vuonna.

Millaisena näet oppimateriaalien tulevaisuuden?

Uskon kyllä vahvasti siihen, että tulevaisuudessakin tarvitaan huolella tehtyjä ja pedagogiselta sisällöltään harkittuja oppikirjoja ja muuta oppimateriaalia. En jaksa innostua tästä ”kaikki tieto löytyy netistä” -hypetyksestä. Oppikirja muodostaa sen rungon, joka takaa opiskelijalle alan keskeisimmät sisällöt tieteellisesti pätevässä muodossa. Sen ympärille voivat opiskelijat toki sitten mielellään etsiä itse lisää tietoa netistä ja muista lähteistä.

Kuinka oppikirjailija pärjää?

Aniharva, jos kukaan, taitaa Suomessa tulla toimeen pelkästään oppikirjoja kirjoittamalla. Kilpailu on kovaa, markkinat pienet ja oppikirjasarjoissa palkkiot vielä jakautuvat usein aika suuren tekijätiimin kesken. Toki näilläkin tuloilla on merkityksensä, ja ne vielä jakautuvat tasaisesti useamman vuoden ajalle, koska oppikirja ei kuitenkaan ole mikään yhden sesongin tuote.

Suomen tietokirjailijoilta saamani apurahat ovat mahdollistaneet sen, että olen voinut ottaa joitain jaksoja vapaata päätyöstäni, jolloin olen pystynyt yhtäjaksoisemmin syventymään kirjan kirjoittamiseen. Se on ollut hyvin antoisaa ja tuloksellista.

Sait Oppikirjailija-palkinnon tunnustuksena ansiokkaasta tietoteostuotannosta Educa-messuilla 2020. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?

Se oli erittäin hieno tunnustus ja mukava yllätys, jota suuresti arvostan. Kiitokset palkinnosta! On tärkeää, että oppikirjailijoiden usein vähän näkymättömäksikin jäävää roolia nostetaan esiin tällaisilla palkinnoilla.

Mitä on työn alla juuri nyt?

Kunhan saan tietokirjani käsikirjoituksen valmiiksi, työlistalla seuraavana olisi Toimivat aivot -kirjani uusi laitos. Ensimmäinen painos alkaa ilahduttavasti olla lopuillaan, ja nyt on sopiva hetki päivittää joiltain osin kirjan tietoja ja kevyesti uudistaakin sitä lukijoilta saadun palautteen perusteella. Lisäksi olen jälleen mukana uudistamassa lukion psykologian Skeema-oppikirjasarjaa.

7.2.2020