Tutustu tietokirjailijaan

Paula Havaste

Paula Havaste

Paula Havaste. Kuva: Marek Sabogal.

Muut tittelisi:

Olen myös filosofian tohtori ja tiedekeskus Heurekan tapahtumapäällikkö ja kirjoitan tietokirjojen lisäksi kaunokirjallisuutta.

Asuinpaikkasi?

Asun Nurmijärven kunnassa metsän reunassa.

Minkälaisia tietokirjoja kirjoitat?

Olen kirjoittanut oppikirjoja lukiolaisille, oppimateriaaleja aikuisille, tietokirjallisuutta lapsille ja tieteenhistoriaan liittyvää kirjallisuutta. Väitöskirjanikin julkaistiin, ja siitä tuli yliopiston kurssikirja joksikin aikaa. 

On ollut hauskaa tehdä hyvin erilaisia kirjoja, sillä olen herkästi innostuvainen ihminen. Maailmassa on niin paljon kiinnostavia asioita, joihin tekee mieli perehtyä!

Kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Tietokirjailija minusta tuli ennen kuin kaunokirjailija, sillä tekstin tuottaminen on minulle luonteva tapa järjestellä omia käsityksiäni asioista. Pidän siitä, että saan pitää yllä erilaisia tekstin tuottamisen tapoja ja kirjoittaa erilaisia kirjoja.

Miten kirjasi syntyvät?

Kirjani saavat alkunsa suuren innoituksen vallassa, loppu on raakaa työtä. Innostus syttyy kyllä aina uudelleen, mutta työtä on se, että on saatava itsensä pysähtymään koneen näppäimistön ääreen. Deadlinet auttavat tässä paljon, mutta olen opetellut myös hyvän keskittymistekniikan. Kun täyspäiväisen työn ja perheen ohella kirjoittaa sekä tietoa että kaunoa, ei parane odotella inspiraatiota.

Mikä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Hienojen tietokirjojen joukkoon luen erityisesti Kustaa Vilkunan teoksen Vuotuinen ajantieto. Se on hauska ja rakenteeltaan toimiva kokonaisuus, valtavan määrän pientä tietoa kokonaisuudeksi yhdistävä teos, joka kestää erinomaisesti aikaa. Ja onhan Vilkunan oma tarina melkoinen: kiertokoulusta hän aloitti ja päätyi professoriksi ja dekaaniksi. Kova jätkä!

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Kirjan tulevaisuutta ei sinänsä uhkaa mikään, sillä suomalaiset arvostavat tietoa ja lukemista. Se on meillä yhä sivistyneisyyden mitta, ja onhan meillä käsittämättömän paljon tietokirjailijoita, jotka tekevät upeita pohdittuja kokonaisuuksia mitä erilaisimmista aiheista. Siinä jää internetin hajanainen tietosälä toiseksi!

Mutta kirjan muoto kyllä tulee pitemmällä tähtäimellä muuttumaan. Minun kaltaisiani hurmioituneita kirjojen haistelijoita on nuoremmassa sukupolvessa jo vähemmän, ja tulevat uudet lukijat taitavat oppia lukutaidonkin joltain sähköiseltä vempaimelta. Siihen suuntaan mennään hissun kissun.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Tietokirjailijan pärjääminen on sitten toinen juttu. Jo nyt ani harva tietokirjailija voi keskittyä pelkkään tietokirjojen tekemiseen: kirjoja kirjoitetaan oman työn ohessa, vapaa-aikana, lomilla ja perheen enemmän tai vähemmän suotuisalla tuella. Jos rahallinen tuki vain vähenee, ja jos sähköisen kirjamuodon tekijänoikeuskysymyksiä ei saada ajoissa ratkaistua, minua pelottaa tietokirjailijuuden rajautuminen vain niihin, joilla on siihen varaa.

Toimitit yhdessä Tapio Markkasen ja Allan Tiittan kanssa teoksen Suomalaisia tieteen huipulla – 100 tieteen ja teknologian saavutusta (2014). Millainen projekti tämän teoksen tekeminen ja 100 saavutuksen listaaminen oli?

Sadan saavutuksen listaaminen oli melkoista rajaamista, sillä paljon helpommin olisi syntynyt esimerkiksi 2014 saavutusta. Onneksi meillä oli tukenamme suomalainen tiedeyhteisö: kyselimme, haastattelimme ja pyysimme kommentteja eri tieteenalojen huipuilta. He myös kirjoittivat artikkeleja siihen formaattiin, jonka Tapion ja Allanin kanssa loimme kirjaa varten. Sitten me toimitimme.

Se oli kiehtovaa, kiinnostavaa ja haasteellista työtä. Toiset artikkelit tulivat aivan täydellisinä, toisia hioimme pitkään. Parasta tuon kirjan tekemisessä oli paitsi laajan asiantuntijajoukon kanssa toimiminen, erityisesti yhteistyö kahden huikean taitavan tietokirjailijan kanssa. Olen saanut oppia uusia asioita ja tehdä tietokirjallisuutta aivan uudella tavalla, ja sellaisesta kaltaiseni kaikesta innostuvainen ihminen ilahtuu!

 

19.9.2014