Tutustu tietokirjailijaan

Päivi Heikkilä-Halttunen

Tamperelainen Päivi Heikkilä-Halttunen on lasten- ja nuortenkirjallisuuden sekä lukemisen tutkimiseen ja edistämiseen keskittynyt tietokirjailija, tutkija ja vapaa kirjallisuuskriitikko. Hän ylläpitää Lastenkirjahylly-blogia ja tuoreimmassa kirjassaan Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen hän painottaa lukemisen tärkeyttä lapsen kehityksen kannalta. Heikkilä-Halttunen sai työstään Kalle Kaiharin Kulttuurisäätiön palkinnon tammikuussa 2016.

Päivi Heikkilä-Halttunen

Kuva Jaana Lindfors / Foto-Hellas.

Päivi Heikkilä-Halttunen, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Monen sattuman summana. Vasta aivan hiljattain olen liittänyt kriitikko-tutkijan toimenkuvaani ja esittelyyni myös tietokirjailijuuden. Suomen kirjallisuuden opintojen alusta asti keskityin lastenkirjallisuuden tutkimukseen, mutta en tuntenut suurta vetoa akateemiseen uraan. Niinpä päädyin kirjoittamaan monelle foorumille lasten- ja nuortenkirjoista eri näkökulmista.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Haluan kirjoittaa sellaisia kirjoja, joiden lähestymistapa herättää kiinnostusta myös lastenkirjaentusiasteja laajemmissa piireissä. Olen aina tuntenut viehtymystä aiheisiin, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta tutkimuksen katveeseen.

Suppeammissa artikkeleissani olen kartoittanut esimerkiksi kolmiulotteisten kirjojen historiaa ja Hipsuvarvas-kirjojen taustoja. Viimeksi mainittu olikin todellista salapoliisin työtä!

Uusimpaan Lue lapselle! -kirjaani kokosin 30 vuoden aikana kertyneen asiantuntemukseni lastenkirjoista ja kirjallisuuskasvatuksesta.

Miten kirjasi syntyvät?

Työpöydällä on jatkuvasti monta hanketta limittäin ja lomittain. Free lancer -työni mottona on jo pitkään ollut Hannu Mäkelän runo: ”Tehdä yhtä työtä, toista / kolmatta rinnan, neljättä ajatella / viidettä rakastaa, kuudetta välittömästi / haluta laittaa alulle / ei käsi käden, vaan työ / pesee työn.”

Herkistyn tietylle teemalle ja lähden imuroimaan aiheesta tietoa monesta lähteestä, kartutan muistiinpanoja, prosessoin teemaa päässäni, testaan välillä ajatusteni kantavuutta muilla.

Vuosien mittaan olen myös kiertänyt kouluttamassa eri tahoilla, ja toisinaan saan impulssin tätä kautta. Esimerkiksi sykäys kuvakirjojen rankkoja aiheita käsittelevään kirjaan tuli Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian työntekijöille pitämästäni alustuksesta.

Koen olevani etuoikeutettu, kun voin tehdä tätä työtä nimenomaan Tampereella, missä toimii valtakunnallinen lastenkirjallisuuden tallennus-, tiedotus- ja tutkimuskeskus Lastenkirjainstituutti.

Olet aktiivinen lasten- ja nuortenkirjallisuuden sekä lukemisen puolestapuhuja. Mitkä ovat parhaita keinoja edistää lasten lukemista?

Lapsen lähellä olevien aikuisten tulee omalla esimerkillään osoittaa, että lukeminen tuottaa iloa ja kantaa pitkälle.

Toivoisin, että lastenkirjallisuutta esiteltäisiin ja siitä keskusteltaisiin enemmän eri foorumeilla. Aivan arkista lastenkirjapuhetta pitäisi lisätä. Aikuisten tietämystä lastenkirjallisuuden monipuolisuudesta ja monikäyttöisyydestä pitäisi erilaisin keinoin kartuttaa.

Suomessa tarvitaan kipeästi uusi laaja lukemistutkimus, jonka otoksessa olisivat jo taaperoikäiset lapset ja perheiden varhaiset lukuharrastuksen käytänteet.

Toimit myös kirjallisuuskriitikkona. Miltä lasten- ja nuorten tietokirjallisuuden kenttä näyttää Suomessa?

Kotimainen tarjonta runsastuu vuosi vuodelta. Kokeneiden lasten tietokirjailijoiden joukkoa virkistävät myös uudet tulokkaat, joilla on raikkaita ideoita ja kokeilun halua. Tulkitsen tämän todisteeksi alueen kohonneesta arvostuksesta Suomessa.

Minkälaisista kirjoista pidät itse?

Lasten tietokirjoissa minua miellyttävät teokset, jotka pakkaavat tuhdinkin tiedon kompaktiin muotoon niin, ettei niistä synny ähkyn tunnetta. Taittoon ja kuvitukseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja miettiä lukutaidossaan eri vaiheissa olevien lasten ja nuorten erityistarpeita.

Hyvä lasten tietokirja ällistyttää ja kiinnostaa parhaimmillaan aina myös aikuista!

Viimeksi haltioiduin Laura Ertimon ja Satu Kontisen tietokirjasta Yö – Kirja unesta ja pimeän salaisuudesta.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Tanskalaisen Jens Andersenin kirjoittaman ja Kari Kosken suomentaman elämäkerran Astrid Lindgren – Tämä päivä, yksi elämä. Ihailen Andersenin tapaa yhdistää klassikkokirjailijan jo entuudestaan hyvin tunnettuihin elämänvaiheisiin oivaltavasti myös yhteiskunnan, maailmanhistorian ja kirjallisuuden kentän muutokset.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Monipuolinen työnkuva on ehdoton edellytys toimeentulon takaamiseksi. Verkkoja ja verkostoja on hyvä olla moneen suuntaan. Apurahoitus on kaiken työn ehdoton edellytys, ja ilokseni olen niitä saanutkin eri hankkeisiin.

Mikä on seuraava kirjasi?

Monivuotisten kirjahankkeiden jälkeen vedän kernaasti vähän henkeä enkä heti hamua uutta isoa projektia.

Lue lapselle! -kirjasta ilmestyy syksyksi uusi painos, johon päivitän kirjalistoja. Opetushallituksen toimeksiantona olen kokoamassa alakoululaisille aiemmin ilmestyneestä lastenkirjallisuudesta selkomukautettavaa tarinakokoelmaa, joka huomioi erityis- ja maahanmuuttajalasten erityistarpeet.

Niin sanottujen kääntökuvien käyttö lastenkirjallisuudessa on kiinnostanut minua jo pidempään.

Kiinnostava ilmiö on myös aikuisten päähenkilöiden lisääntyminen lastenkirjallisuudessa. Lastenkirjallisuuden kentän uusi toimijakulttuuri ja muuttuvat käytänteetkin kiinnostavat nekin. Lastenkirjallisuudessa ei onneksi ole pulaa kiinnostavista aiheista!

Tutustu Päivin blogiin Lastenkirjahylly!

16.5.2016