Tutustu tietokirjailijaan

Mervi Koski

Mervi Koski työskentelee informaatikkona Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa. Hän on kirjoittanut tietokirjoja lapsille mm. kotieläimistä, loruista ja sananlaskuista sekä erityisesti erilaisista taruolennoista kuten hirviöistä, peikoista, tontuista ja kummituksista - ja joulupukista. Syksyllä 2018 Koski sai Tietopöllö-palkinnon. Tietopöllö myönnetään tietokirjailijalle, joka on julkaissut ansiokkaasti lapsille ja nuorille tarkoitettuja tietoteoksia.

Mervi Koski

Kuva: Tiina Ringman-Laalo

Mervi Koski, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Suomen kieli, sen rikkaus ja monipuoliset murteet ovat kiinnostaneet minua jo lukioaikana. Niinpä lähdin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta Tampereen yliopistoon. Ajattelin, että on tärkeätä osata ilmaista ajatuksiaan täsmällisesti, mutta myös vivahteikkaasti. Luova kirjoittaminen alkoi kiinnostaa siinä määrin, että sain idean lasten ja nuorten kirjoittajakoulun perustamisesta Hämeenlinnaan, ja hanke toteutuikin vuoden 1985 alusta Kynäilypiireinä. Kun laki taiteen perusopetuksesta astui voimaan vuonna 1992 vastasin Suomen ensimmäisen kirjoittajakoulun toiminnasta, kunnes oma kirjoittaminen vei vapaa-aikani vuoden 1998 alusta.

Tietokirjojen kirjoittaminen on hyvin luovaa toimintaa. Mielikuvien luomisen taito ja ilmeikäs sanankäyttö ovat eduksi niin tietokirjojen lukemisessa kuin kirjoittamisessa.

Opiskelualaa pohtiessani monet eri tiedon alat kiinnostivat minua. Asiaa miettiessäni sain ahaa-elämyksen siitä, miten kirjasto on kaikkien tiedonalojen tyyssija. Siispä ryhdyin opiskelemaan informatiikkaa ja päädyin työskentelemään kirjastoon. Valintaani en ole katunut, sillä työ on inspiroinut minut kirjoittamaan tietokirjoja.

Miten kirjasi syntyvät?

Aiheet ovat monesti putkahtaneet esiin kirjastotyössä havaitsemistani tiedontarpeista. Lukemisen, lukijoiden ja kirjoittamisen keskinäinen suhde on vahvasti esillä tuotannossani. Olen työskennellyt koko urani ajan lasten, nuorten ja opettajien parissa ja saanut heiltä paljon palautetta sekä vinkkejä. Vastasin pitkään lasten ja nuorten materiaalin hankinnasta ja kokoelmasta Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa, joten olen voinut aitiopaikalta tutkia lähes kaikkea kirjallisuuden virtaa ja samalla kartoittaa tiedontarpeiden aukkoja. Kustantajat keskittävät monesti tarjontaansa samoihin takuuvarmoihin aiheisiin kuten dinosauruksiin, lastenkokkikirjoihin tai muodikkaisiin mutta pian väistyviin trendeihin kuten tällä hetkellä todellisen elämän sankareista kertoviin kirjoihin.

Kirjailijan ja informaatikon roolit ovat kulkeneet käsi kädessä elämässäni. En olisi koskaan osannut kaivaa esiin kaikkia lähteitä, ellen olisi informaatikko eli ”tiedonhaun salapoliisi”.

Kirjoittaessani lasten ja nuorten tietokirjoja olen koko ajan pyrkinyt konkretisoimaan tekstiä mahdollisimman paljon. Aikuiset nojautuvat tekstiä lukiessaan omiin kokemuksiinsa ja heiltä voi edellyttää tiettyjä perustietoja aiheesta, mutta nuorten kokemuspohja on kapeampi. Tietokirjan tekstiä muokatessa on tarkoin mietittävä myös sanojen käyttöä. Monet termit eivät ole itsestään selvyyksiä. Tekstiä olen pyrkinyt jaksottelemaan väliotsikoilla, tietolaatikoilla sekä tietoiskuilla.

Myös viihdyttävät ja humoristiset kevennykset ovat tärkeitä. Tekstin tulisi koukuttaa ja herättää nuoren lukijan uteliaisuus ja tällä tavoin saada hänet suorastaan ahmimaan tekstiä, ettei hän tuntisi saaneensa liian suurta kakkua maisteltavakseen. Lasten ja nuorten tietokirjallisuudessa fakta ja fiktio kulkevat nykyisin usein käsi kädessä ja täydentävät toisiaan.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Olen niin utelias, että luen kaikenlaista. Mitään viihteellisen iljettävää väkivallalla mässäilyä en kuitenkaan siedä. Minulta on usein kysytty, eikö minua hirvittänyt kirjoittaa kummituksista. Aihe herätti uteliaisuuteni, koska kummitustarinat ovat kulttuuriperintöä ja kertovat ihmismielen laadusta. Viisaita ja lohdullisia elämäntaitokirjoja luen myös mielelläni.

Ehdoton kirjallisuuden sankarini on Zdeněk Milerin Myyrä-kirjat. Ne ovat niin inhimillisiä. Aivan erityinen suosikkini on kirja, jossa myyrä ottaa kantaa luonnonsuojeluun ja työntää parkkipaikalla autojen pakoputkiin nakkeja, ettei ilmaan pöllähtäisi pakokaasuja.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Haluaisin kirjoittaa vielä monenlaisia kirjoja. Monta ideaa on kirjattuna ylös. Ennen kuin alan kirjoittaa mistään aiheesta, käyn aina läpi kirjastosta, mitä on tarjolla. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että vaikka aiheesta olisi jo kirjoitettu, jokaisella kirjailijalla on oma näkökulmansa ja halutusta aiheesta sopii markkinoille useampiakin teoksia. Esimerkiksi taruolennoista toiset kirjoittajat viehättyvät tarinoiden salaperäisyydestä, jotkut näkevät filosofisen puolen ja jotkut taas haluavat tutkia niiden kautta ihmismieltä ja ihmisten tarvetta uskomuksiin sekä siihen, miksi tarinat ovat eläneet sukupolvelta toiselle.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Työni vuoksi olen seurannut hyvin tarkkaan kirjojen kiertolukuja kirjastoissa. Ainakin Hämeenlinnassa lasten ja nuortenkirjallisuuden lainaus on noussut vuosi vuodelta, etenkin tietokirjallisuuden osuus. Lasten ja nuorten lukuharrastus on muuttanut muotoaan. Tietokirjat eivät ole ns. peruspaketteja, joista voi noutaa tarvitsemansa tiedon, vaan kokonaisuudessaan houkuttelevia lukuelämyksiä ja tietoseikkailuja, jotka sieppaavat lukijat osallistumaan erilaisin keinoin. Nämä opukset herättävät sekä tyttöjen että poikien kiinnostuksen.

Kirja ei joudu väistymään e-aineistojen tieltä. Jo nyt voi havaita, että e-kirjoja ei monikaan halua lukea, jos kaiket päivät työskentelee ruudun äärellä. Poikkeuksena ovat oppi- ja tenttikirjat, jotka ainakin kirjastoissa pääsevät sähköisinä versioina laajaan käyttöön. E-kirjojen sijaan e-äänikirjat ovat saaneet suosiota. Lapset kuuntelevat niitä mielellään, ja lisäksi näkövammaiset ja esimerkiksi lenkkeilijät.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Kirjojen kustantaminen on sidoksissa taloudellisiin kausiin. Mielestäni on ollut selvästi nähtävissä, että lama-aikoina nuorten tietokirjojen julkaiseminen tyrehtyy miltei kokonaan eikä apurahojakaan oikein uskalla hakea, kun ei voi olla varma, että tekeillä oleva kirja kustannetaan. Muutamana vuonna tarjolla oli lähes ainoastaan ylikansallista tuotantoa ja sitäkin niukasti. Kysymys lienee kuvituksen hinnasta.

Kotimaisen lasten- ja nuorten tietokirjallisuuden julkaiseminen näyttäisi olevan elpymässä päätellen kevään ennakkotarjonnasta. Moneen tiedolliseen aukkoon saadaan täydennystä.

Sait juuri Tietopöllö-palkinnon tunnustuksena siitä, että olet julkaissut ansiokkaasti lapsille ja nuorille tarkoitettuja tietoteoksia. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?

Minusta tuntuu syvästi siltä, että elämäni tarkoitus ja pyrkimykseni toteuttaa sitä on käynyt toteen, kun sain huomionosoituksen elämäntyöni minulle tärkeästä osa-alueesta, jonka kautta olen yrittänyt tarjota tietoa mielenkiintoisella ja ymmärrettävällä tavalla.

Erityisesti minua ilahduttaa myös se, että kotimainen ja juuri meidän tiedontarpeisiimme vastaava tietokirjallisuus saa osakseen kannustusta. On ollut hyvin antoisaa kertoa suomalaisten omasta kulttuuriperinnöstä haltijoineen ja päästää suomalaiset, uhanalaiset, sitkeät ja kotoiseen ympäristöömme jalostuneet kotieläinrodut kansien väliin, mutta yhtä uteliaisuutta herättävää on ollut kurkistaa maailmalle taruineen ja tarinoineen. Olen saanut työskennellä lasten ja nuorten parissa ja jakaa rikasta kirjojen maailmaa heidän kanssaan. Toivon, että meissä kaikissa säilyisi iästä riippumatta lapsenmieltä ja uteliaisuutta sekä kannustavaa tiedonjanoa.

Mitä on työn alla juuri nyt?

Monesti kirjojen ideat ovat ketju, joka kulkee ideasta toiseen. Ainakin minulle jää joskus tunne siitä, että jokin osa-alue kirjan sisällössä olisi ansainnut laajemman ja perusteellisemman käsittelyn. Niinpä Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja –kirjan tontut putkahtivat uudelleen esiin ja niistä on tulossa kirja Tonttujen suuri suku.

18.1.2019