Tutustu tietokirjailijaan

Matti Lehtinen

Matti Lehtinen on Maanpuolustuskorkeakoulun lehtori emeritus, joka on kirjoittanut matematiikan oppimateriaaleja yli 25 vuotta. Hän on tehnyt oppimateriaaleja matematiikkakilpailujen tueksi, matematiikan opetukseen sotilasoppilaitoksissa sekä matematiikan historian opetukseen yliopistoissa. Lehtinen sai Oppikirjailijapalkinnon tammikuussa 2019 tunnustuksena ansioistaan oppikirjailijana.

Matti Lehtinen

Matti Lehtinen, kuinka sinusta tuli oppikirjailija?

En ole oikeastaan osannut ajatella itseäni oppikirjailijana. Oppikirjoiksi luokiteltavat kirjoitelmani ovat syntyneet työn tai harrastuksen sivutuotteena, tavallaan rakkaudesta lajiin. Kun pitkään harrastin lahjakkaiden lukiolaisten valmennusta matematiikkaolympialaisiin, syntyi pakostakin tekstiä alalle, jossa mitään suomenkielistä materiaalia ei ollut.

Matematiikka sotilasoppilaitoksissa oli siinä määrin erityislaatuista, että oppimateriaaleja oli melkein pakko tuottaa. Kun erinäisten sattumien seurauksena ajauduin opettamaan matematiikan historiaa ja geometriaa yliopistoissa, tuntui taas välttämättömältä tuottaa suomenkielistä oppimateriaalia oman opetuksen tarpeisiin.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Yritän kirjoittaa matematiikasta kansantajuisesti ja niin, että matematiikan yhteys muuhun kulttuuriin pysyisi mielessä. Varmaan suurinta tyydytystä minulle ovat tuottaneet matematiikan historiaa ja matematiikan sanojen etymologiaa esittelevät kirjani.

Miten kirjasi syntyvät?

Ajatus kirjoittaa kirja on aluksi aika sumea, mutta jotkin ajatukset sitten terävöityvät niin paljon, että päätän ryhtyä työhön. Melkein kaikki kirjani olen tehnyt itse valmiiksi viimeistelyä myöten.

Ensimmäisen käsikirjoitukseni, matematiikkaolympialaisten tehtäväkokoelman, olin kirjoittanut koneella ja täydentänyt kreikkalaiset kirjaimet ja muut matemaattiset merkit käsin, ja mielessäni näin tekstin kauniisti ladottuna. Kustantaja päätti kuitenkin säästää, ja painoikin käsikirjoituksen käsin tehtyine lisäyksineen sellaisenaan. Nyttemmin voi matemaattistakin tekstiä tuottaa erittäin painokelpoisena.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Luen sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Usein on kovin palkitsevaa lukea jokin klassikko, jota on vuosia syyttä vieronut. Alastalon salissa on tästä hyvä esimerkki. Kirjoja on maailmassa niin paljon, että kaikesta kiinnostavasta pystyy lukemaan vain pienen murto-osan.

Sattumakin sitten ratkaisee, mikä tuo murto-osa on. Aika runsaasti olen lukenut omaa alaani sivuavaa tietokirjallisuutta hiukan velvollisuudentunnostakin. Lukemaani olen usein yrittänyt välittää edelleen kirjaesittelyinä, joita olen tehnyt kymmenittäin.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Hassua kyllä, mutta hienoimpia ja hyödyllisimpiä tietokirjoja ovat mielestäni tietosanakirjat. No, ei sellaista kukaan yksin voi kirjoittaa. Enkä muutenkaan tunne tarvetta omia itselleni toisten töitä, joten tähän kysymykseen jätän vastaamatta.

Millaisena näet oppimateriaalien tulevaisuuden?

Olen ns. vanhan liiton mies ja pidän painettua kirjaa ylivoimaisesti parhaana tapana koota yhteen jokin koherentti "oppimäärä". Moni kuitenkin näyttää nykyään ajattelevan toisin. Voi olla vaikeaa ennustaa tulevaisuutta.

Kun maailmassa näyttää vallitsevan periaate, jonka mukaan kaikki, mikä on mahdollista tietoteknisin apuvälinein tuottaa, myös tuotetaan ja otetaan käyttöön, niin pahoin pelkään, että painetun oppikirjan aika on pian ohi.

Kuinka oppikirjailija pärjää?

Itselläni ei ole kokemusta elatuksen hankkimisesta tai täydentämisestä oppikirjoja kirjoittamalla. Koulukirjoja selaillessa kiinnittyy huomio siihen, että melkein jokaisen kirjan tekijäluettelo on varsin pitkä.

Tästä seurannee se, että yksittäisen kirjailijan saamat korvaukset eivät pääse nousemaan kovin suuriksi. Tuskinpa oppikirjoilla rikastuu. On aika luonnollista, että oppikirjoja kirjoittavat opettajantyöstä kuukausipalkkansa saavat. Pitäisin kyllä suotavana, että eri oppiasteiden oppikirjoja kirjoittaisivat tai ainakin työryhmiin osallistuisivat myös ylempien asteiden opettajat ja tutkijat.

Sait tammikuussa 2019 Oppikirjailija-palkinnon ansioistasi oppikirjailijana. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?

Palkinto tuli minulle melkoisena yllätyksenä. Olen ehkä kokenut itseni jotenkin tietokirjailija-oppikirjailija-rajamaaston asukkaaksi. Kun lukijakuntani on aina ollut varsin suppea, niin koin palkitsemisen kohdistuvan samalla yleisesti tällaisille yleisöille kirjoittaville.

Haastetta toki palkinto myös antaa: mitäpä jos oppisi kirjoittamaan niin, että laajempikin yleisö kiinnostuisi.

Millainen on mielestäsi hyvä oppikirja?

Ensisijaista on johdonmukainen sisältö. Layout, kauniit kuvat ja tietolaatikot marginaaleissa ynnä muut jipot ovat kovin toissijaisia.

Pätevyyteni ei riitä eri oppiaineiden materiaaleja arvioimaan. Parhaiten tunnen lukion pitkän matematiikan oppikirjasarjat, jotka olen lukenut, ja joista olen esittelyjä kirjoittanut. Lukemani perusteella olen saanut sen kuvan, että matematiikan punainen lanka, johdonmukainen deduktiivinen eteneminen, on kirjoittajilta usein hukassa. Hyvässä matematiikan oppikirjassa ei näin käy.

12.4.2019