Tutustu tietokirjailijaan

Markku Ojanen

Markku Ojanen on tietokirjailija ja psykologian emeritusprofessori, joka ennen eläkkeelle jäämistään toimi Tampereen yliopiston psykologian laitoksen johtajana. Hänen keskeisimmät tutkimusalueensa ovat mielenterveys, terveyspsykologia sekä positiivinen psykologia ja onnellisuus. Ojanen toimii yhtenä raatilaisena Tieteiden yön Tiedekirjaraadissa 10.1.2019.

Markku Ojanen

Markku Ojanen, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Pääsin 1970-luvun alussa mukaan psykiatrisen avohoidon kehittämiseen Sopimusvuori ry:ssä Tampereella. Kyseessä oli ensimmäinen laajamittainen terapeuttisen yhteisön periaatteisiin perustuva kuntoutusmalli Suomessa. Se herätti paljon myönteistä huomiota. Päätimme yhdessä sosiaalipsykiatrian professori Erik Anttisen kanssa kirjoittaa kokemuksistamme kirjan. Kirja julkaistiin vuonna 1984. Vuotta myöhemmin kirjoitimme yhdessä Esa Sariolan kanssa kirjan skitsofrenian etiologiasta, hoidosta ja kuntoutuksesta.

Tunsin tarvetta levittää tietoa uusista psykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen menetelmistä, ja tietokirja tuntui hyvältä keinolta. Hyödynsin myös tutkimuksiani psykiatriseen hoitoon liittyvistä aiheista. Jo noissa varhaisissa kirjoissani korostuivat ongelmista kärsivien positiiviset puolet ja vahvuudet, joihin sitten aloin tarkemmin paneutua.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Olipa aihe mikä tahansa, koetan hyödyntää tutkimustietoa siinä määrin kuin se on mahdollista. Iän karttuessa olen toki rohkeammin uskaltanut esittää myös omia tulkintojani silloin, kun se on mahdollista ja aiheellista. Kiinnitän paljon huomiota selkeyteen ja luettavuuteen jo senkin vuoksi, että kirjani ovat aika vaativia. Kammoan kirjoja, joissa tarjotaan yksinkertaisia vastauksia esimerkiksi onnellisuuteen, josta olen viime vuosina kirjoittanut useita kirjoja.

Miten kirjasi syntyvät?

Useimmiten vasta melko pitkän työstämisen jälkeen. Minulla on yleensä mielessäni useita kirja-aiheita, joihin kerään tutkimusmateriaalia. Aihe on voinut hautua kaksikymmentä vuotta. Hyvin varhaisessa vaiheessa alan kirjoittaa tekstejä tietämättä kovinkaan tarkkaan lopputulosta. Tämä on tuhlaileva tapa kirjoittaa, sillä tekstiä jää lopulta paljon käyttämättä.

Tällä hetkellä minulla on kolme aihetta, joihin palailen aina silloin, kun jotakin uutta löytyy. Kun sitten tuntuu, että materiaalia on riittävästi, teen vimmatusti töitä tietyn aiheen parissa. Päivät ovat helposti pitkiä, kun alkaa tuntua, että jotakin valmista tulee. Tällainen rönsyilevä kirjoitustyyli tuottaa tekstien jäsentämisen ongelmia. Innostun vaivattomasti uusista aiheista, mikä näkyy teosluettelossani (34 kpl) aiheiden erilaisuutena.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Luen lähes yksinomaan tietokirjallisuutta (psykologia, psykiatria, sosiologia, kulttuuri, historia, elokuva, teologia). Tietenkin luen paljon myös työn alla olevaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Seuraan uutta tutkimusta erityisesti positiivisen psykologian, liikunnan, hyvinvoinnin ja onnellisuuden alueilla.

Luen paljon kirjoja myös elokuvan historiasta. Erityisalueeni ovat lännenelokuvat - kuulun Suomen länkkäriseuraan. Pidän sarjakuvista ja lueskelen niitä mielelläni illalla sängyssä ennen kuin nukahdan. Olen ensimmäistä sarjakuvasukupolvea, sillä sarjakuvat vyöryivät Suomeen 1950-luvun taitteessa, jolloin osasin jo itse lukea.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Aika lailla olen voinut tehdä mitä olen halunnut. Aiheet ovat olleet kirjavia. Joukkoon mahtuu mm. valehtelua kuvaava kirja sekä uskonnollista pohdintaa. Olisi hauska kirjoittaa jotakin lännenelokuvista. Länkkäriseurassa on kuitenkin minua taitavampia kirjoittajia.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Tästä kysymyksestä tulee epävarma olo. Kirjoja julkaistaan yhä paljon, ja niitä myös luetaan. Kuitenkin on sekä havaintoja että tutkimusta, että nuoret eivät lue yhtä aktiivisesti kuin me vanhat. Pitää toivoa, että nuoret löytävät kirjankin, oli sen muoto mikä hyvänsä.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Arvelen, että suurimmalla osalla on työtuloa tai eläkettä, joiden varassa voi kirjoittaa. Joillakin lisätulot voivat olla tuntuvia, mutta vain harva elää tietokirjojen varassa. Kirjatulojen osuus tuskin on keskimäärin suuri, kun ajatellaan kaikkia tietokirjailijoita.

Esiinnyt Tieteiden yön Tiedekirjaraadissa 2019 yhtenä raatilaisena. Millainen on hyvä tiedekirja?

Lukijaa haastava, selkeästi jäsennetty ja hyvin kirjoitettu. Lukija huomaa, että aiheeseen on perehdytty kunnolla, eikä kyseessä ole vain ohimennen laadittu kokoelma mielipiteitä (jotka voivat olla hauskoja lukea, mutta silloin kyse ei ole tietokirjasta).

Mitä on työn alla juuri nyt?

Päällimmäisenä on pyrkimys kirjoittaa kirja ihmisen muuttumisesta. Työnimi on Pysyvyyden ja muutoksen paradoksi. Hautumassa on myös kriittinen katsaus onnellisuuden käsitteeseen ja tutkimukseen.

Markku Ojasen kotisivut.

3.1.2019