Tutustu tietokirjailijaan

Marjut Hjelt

Marjut Hjelt

Kuva: Oona Hjelt.

Muut tittelisi:

Filosofian maisteri, perinteentutkija

Asuinpaikkasi?

Helsinki

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Olen kirjoittanut vuodesta 1980 lähtien lasten- ja nuorten tietokirjoja kansanperinteestä, lähinnä kansanuskon olennoista, historiallisista henkilöistä ja taikuudesta. Olen myös kirjoittanut ja toimittanut kirjoja suomalaisista kulttuurivaikuttajista, lastenkirjallisuuden historiasta ja muun muassa kalevalaisista mietelmistä.

Olen iloinen, että lähdin opiskelemaan perinneaineita ja että olen saanut tutustua niin aineelliseen kuin henkiseenkin kansanperinteeseen ja joihinkin kulttuurivaikuttajiin. Haluan jakaa löytämäni maailman aineksia eri-ikäisille lukijoille.

Kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Folkloristiikan edesmennyt professori Leea Virtanen sanoi graduni luettuaan, että voisin ryhtyä kirjoittamaan yleistajuisia kirjoja. Hän kehotti minua ottamaan yhteyttä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeriin, joka silloin vastasi seuran kustannustoiminnasta. Otin yhteyttä gradustani muokatun version tiimoilta, ja niin siitä tuli – kuulemma kiihkeän Voiko tieteellinen kustantaja julkaista lastenkirjoja? -keskustelun jälkeen – SKS:n ensimmäinen lastenkirja. Graduni aihe oli savolainen silmänkääntäjä ja kansanparantaja Abel Koponen eli Kuikka-Koponen (1833–1890) ja häneen liittyvä kansainvälinen velho- ja taikuritarinaperinne.

Miten kirjasi syntyvät?

Olen tehnyt aika paljon tilaustöitä, mutta olipa aihe omani tai tilaajan toivoma, ryhdyn tutustumaan alan kirjallisuuteen. Käytän myös paljon arkistoaineistoja, joten eri arkistoissa vierähtää aikaa. Se on aina antoisaa. Menneiden sukupolvien elämä alkaa elää värikästä elämää mielessäni. Sitten vain istun alas ja sanon itselleni: "Nyt töihin". En koe kirjoitustyötä juuri koskaan hankalaksi, se on lähes aina innostavaa.

Mikä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

En valitettavasti muista tekijää, mutta olen nähnyt Kansalliskirjastossa varsin mittavan, ainakin kymmenosaisen teossarjan Albrecht Dürerin elämästä ja teoksista. Hänen laaja tuotantonsa herättää minussa niin suurta kunnioitusta, että olisi ollut hienoa saada todella perehtyä neron elämään.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Uskon sanan mahtiin, uskon siihen, että tarvitsemme pohdittuja ja tutkittuja ajatuksia, joille on annettu tieto- tai kaunokirjallinen muoto. Uskon ehdottomasti kirjan tulevaisuuteen ja lukemisen säilymiseen. Kirja esineenä on minulle tärkeä, vaikka toisaalta luonnonvarojen käyttöön täytyy suhtautua vakavasti.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Toivottavasti tietokirjailijat pärjäävät taloudellisesti edes kohtuullisesti. Henkisesti uskon heidän pärjäävän hyvin. Itse iloitsen kirjoittamisesta ja sen antamasta elämän rikkaudesta. Taloudellisesti on ollut tosi vaikeita aikoja. Ilman päivätyötä on vaikeaa.

Sinulta on hiljattain julkaistu kirja Lapsuuden sadut ja seikkailut. Kirja-aarteita viideltä vuosisadalta (Into-Kustannus, 2014). Millainen projekti näiden kirja-aarteiden kerääminen oli?

Kansalliskirjastoon ostettiin 1991 professori Markus-Brummer-Korvenkontiolta mittava kansainvälinen kirjakokoelma, joka sai kerääjänsä mukaan nimen Brummeriana. Koska kokoelma on vain osittain luetteloitu ja näin ollen piilossa, Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm pyysi minua vuonna 2010 anomaan apurahaa, jotta voisin ryhtyä tekemään kirjaa kokoelmasta. Sain apurahan ja niin pääsin työn alkuun.

Koska kokoelma sisältää runsaat 22 000 kohdetta eli kirjoja, lehtiä, seurapelejä, opetustauluja ja muita painotuotteita, sitä ei tunne kukaan muu kuin Brummer-Korvenkontio. Sain häneltä paljon hyviä tietoja kokoelman aarteista ja muista kiinnostavista kohteista. Visuaalisena ihmisenä annoin arvoa erityisesti kuvamateriaalin etsimiselle.

Kaiken kaikkiaan kirjan tekeminen opetti minulle valtavasti lasten- ja nuortenkirjallisuuden historiasta ja sai myös näkemään sen, miten paljon on vielä sellaista, mistä en tiedä.

Oliko lempisatusi teoksessa mukana?

Kirjassa ei varsinaisesti ole lempisatuani, mutta siinä sivutaan jo kouluiästä asti arvostamiani H. C. Andersenia, Tove Janssonia ja kuvittaja Kay Nielseniä.

Viimeisin teoksesi Maanväki (SKS, 2014) tutustuttaa lukijan eri puolilla maailmaa asuviin jumaliin, haltijoihin, maahisiin, jättiläisiin, kääpiöihin ja lohikäärmeisiin. Mikä tämän kirjan tekemisessä oli parasta?

Kirjan tekemisessä oli parasta se, että sai sukeltaa maailman jumal- ja haltijatarustojen moni-ilmeiseen maailmaan ja huomata, kuinka inhimillisiä monet maanväen edustajat ovat perheiseen ja kotoisine askareineen. Tämä tuo heidät jälleen lähemmäksi ihmisten maailmaa. Ennen he sitä olivat, kaupungistuminen ja teollistuminen vei heidät ihmisten ajatuksista kauemmaksi.

Sait marraskuun 22. päivä Tietopöllö-palkinnon ansioistasi lasten ja nuorten tietokirjojen tekijänä. Miltä huomionosoitus tuntuu?

Totta kai olen erittäin iloinen ja kiitollinen huomionosoituksesta tässä hyvien kirjoittajien maassa!

Koska mikään kirja ei koskaan synny yksin, olen kiitollinen kaikille yhteistyökumppaneille ja muille asiaan vaikuttaneille. Virikkeen vaikkapa johonkin peikkoon saa tietysti ensisijaisesti tarinaperinteestä, mutta yhtä lailla esimerkiksi jostakin henkilöstä, jonka näkee työmatkalla bussissa. Ajattelen tällaisia tuntemattomia inspiroijia lämmöllä.

 

25.11.2014