Tutustu tietokirjailijaan

Marjatta Alestalo

Filosofian kandidaatti Marjatta Alestalo on Helsingin yliopiston kielikeskuksen venäjän kielen lehtori. Hän on tehnyt venäjän kielen oppikirjoja jo 1990-luvulta asti, myös aikuisille. Oppimateriaalien lisäksi Alestalo on tehnyt venäjän kielen opetusohjelmia televisioon. Hän sai Oppikirjailijapalkinnon tammikuussa 2018.

Marjatta Alestalo

Marjatta Alestalo, kuinka sinusta tuli oppikirjailija?

Kirjoittaminen on aina ollut minulle tärkeää. Olen koulutytöstä lähtien kirjoitellut kaikenlaista, lähinnä omaksi ilokseni. Tästä harrastuksestani on varmasti ollut myöhemmin hyötyä, sekä opinnoissa että työelämässä. Oppimateriaalien ja materiaalipakettien laatiminen alkoi jo opiskeluaikana, kun opetin venäjää useissa eri paikoissa.

Varsinainen oppikirjailija minusta tuli Helsingin yliopiston kielikeskuksessa, jossa oppikirjojen ja opetusmateriaalien tekeminen on aina ollut iso osa laitoksen toimintakulttuuria. Kollegani Eija Hämäläinen, joka oli jo tehnyt omaa oppimateriaalia, pyysi minut mukaansa tekemään Venäjän kielioppikirjaa. Toinen merkittävä innoittajani on ollut Arto Mustajoki, jonka kanssa yhteistyössä on syntynyt muutama oppikirja.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Olen laatinut oppikirjoja venäjän alkeis- ja jatkotasolle sekä venäjän kielioppikirjoja työryhmissä ja lisäksi pelkästään omissa nimissäni (Venäjän kielioppi, Tšto novogo Saša, Kapusta Master 1−2, Taipuisa venäjä). Joitakin vuosia sitten alkoi tuntua siltä, että venäjän opettamiseen tarvittiin uutta materiaalia, ja niin aloin laatia oppikirjasarjaa Kafe Piter. Osat 1 ja 3 tein yksikseni, osassa 2 apunani oli Irina Malmberg.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Siitä lähtien kun viisivuotiaana opin lukemaan, olen rakastanut kirjoja. Koulu- ja opiskeluaikana tuli luettua monet maailmankirjallisuuden klassikot, venäjän opiskelijana venäjän kirjallisuus on tietysti tullut tutuimmaksi. Venäläisistä kirjailijoista minulle kaikkein lähin on Anton Tšehov, hänestä tein aikoinaan gradunkin.

Tällä hetkellä luen enimmäkseen suomalaisten ja venäläisten nykykirjailijoiden teoksia. Muutama vuosi sitten liityin mukaan venäläisen kirjallisuuden lukupiiriin ja sen puitteissa olen ”joutunut” lukemaan monta vanhaa tuttua klassikkoa uudelleen sekä tutustunut uusimpaan kirjallisuuteen. Aivan upeaa!

Miten kirjasi syntyvät?

Moni kirja on syntynyt yhteistyössä muiden tekijöiden kanssa – alkuaikoina minua pyydettiin mukaan työryhmiin, yhteisissä tapaamisissa tehtiin työnjako ja siitä se lähti.

Erityisesti mieleeni on jäänyt Taipuisan venäjän laatiminen. Minun tehtävänäni oli laatia kielioppiharjoituksia, ja näitä varten hahmottelimme kirjan harjoituksiin päähenkilöt, aivan kuin kyseessä olisivat olleet romaanisankarit. Oli todella kiehtovaa miettiä, mihin tilanteisiin henkilöt joutuvat ja mitä heille tapahtuu – ja samalla ujuttaa mukaan kulloinkin harjoiteltava kielioppiasia. Silloin syntyi ajatus oppikirjasta, johon voisi yhdistää kaunokirjallisuuden elementtejä mukaan. Myöhemmin, kun aloin laatia Kafe Piter -sarjaa, kehittelin sinnekin päähenkilöt, jotka välillä yrittivät alkaa elää omaa elämäänsä jopa minusta riippumatta.

Mitä oppikirjailijana toivot?

Toivon, että oppikirjoistani on iloa opiskelijoille ja että heissä syntynyt halu oppia venäjää pysyy ja voimistuu. Oppikirjailijaksi ryhtyvän täytyy olla valmis ottamaan vastaan myös palautetta. Onneksi palaute on ollut pääsääntöisesti hyvin positiivista. Erityisesti mieleeni on jäänyt eräs entinen opiskelijani, jonka tapasin sattumalta kuntosalin pukuhuoneessa. Minut nähdessään hän kaivoi repustaan esiin oppikirjan Kapusta Master 2 ja sanoi, että tämä kirja on hänellä aina mukana, koska ”siellä on kaikki ja kirja on ihan parasta”.

Millaisena näet oppimateriaalien tulevaisuuden?

Maailma muuttuu, kieli samoin – kieleen ilmaantuu uusia sanoja ja osa häviää käytöstä – ja niin muuttuvat oppimateriaalitkin. Näin täytyy ollakin. Tällä hetkellä oppikirja elää todella suurten muutosten myllerryksessä. Digitaalisuus oppikirjatuotannossa on todennäköisesti tullut jäädäkseen, mutta toivon, että paperille painetut kirjat säilyttävät paikkansa kuitenkin kaiken keskellä. Onhan ihan eri asia lukea tekstiä paperilta kuin tietokoneen, tabletin tai puhelimen näytöltä.

Paperikirjaa lukiessa kirjan sivuille voi tehdä merkintöjä (voi vaikkapa purkaa iloaan tai turhautumistaan), voi selailla sivuja taakse- ja eteenpäin, näkömuistiin voi jäädä, missä kohdassa kirjan sivua jokin asia tai jopa sana sijaitsee. Digimateriaalin etuna on tietysti se, että sitä voi päivittää jatkuvasti. Paperikirja on ja pysyy – ja vanhenee – toivottavasti joskus myös arvokkaasti. Mielenkiintoinen on itse asiassa itse sana paperikirja: ennen digitaalisuuden aikakautta kukaan ei varmasti olisi keksinyt edes käyttää koko sanaa.

Kuinka oppikirjailija pärjää?

Suomessa pelkästään venäjän oppikirjoja tekemällä tuskin voi tulla toimeen. Varmasti suurin osa oppikirjailijoista on jossakin töissä. Mutta jos oppikirja käy kaupaksi, tekijä tietysti ilahtuu ja pankkitili kiittää.

Sait tammikuussa Oppikirjailijapalkinnon ansioistasi oppikirjailijana. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?

Olen siitä hyvin kiitollinen, en olisi edes osannut odottaa saavani tällaista huomionosoitusta. On hienoa, että tehtyä työtä arvostetaan. Palkinto kannustaa jatkamaan tällä saralla. Erityisesti mieltä lämmittää se, että palkinto osui tällä kertaa myös venäjän oppikirjojen tekijälle. Venäjä, vaikka onkin yksi maailman eniten puhutuista kielistä, on Suomessa edelleen vähän opiskeltu kieli.

Millainen on mielestäsi hyvä oppikirja?

Hyvä oppikirja on monen asian summa ja kompromissien tulos - oppikirjaa laadittaessa tekijöitä voi olla useita. Myös kustantajan rooli on merkittävä. Hyvän oppikirjan pitää saada oppijat oppimaan, sen pitää olla innostava, kiinnostava, selkeä, ajanmukainen, sen pitää tutustuttaa opiskelijat kohdemaan kulttuuriin, kuvituksen tulee olla kiehtovaa, harjoitusten pitää olla monipuolisia, erilaiset oppijat huomioivia, huumori ei ole pahasta… Omalta osaltani toivon lisäksi, että oppikirjoistani heijastuu tekijänsä rakkaus opettamaansa kieltä kohtaan.

 

6.4.2018