Tutustu tietokirjailijaan

Maarit Huovinen

Maarit Huovinen

Kuva: Anni Reenpää.

Muut tittelisi?

Toimittaja, viimeiset 20 vuotta lähinnä lääketieteen toimittaja.

Asuinpaikkasi?

Yleensä Helsinki ja Töölö, kesäisin Joutsan Marjotaipale, Suonteen rannalla, jossa oma kirjoitusmaja.

Mitä kirjoja kirjoitat?

Harjoittelin toimittamalla Otavalle satukirjan (1975) ja runokirjan (1977), samalla kokosin haastattelutekniikalla (ja aluksi haamukirjoittajana) muistelmia metsästyksen ylijohtaja Tauno V. Mäestä (1975) kauppaneuvos Satu Tiivolaan (2000).

Erikoistuessani lääketieteeseen ja terveyteen ensimmäiset kirjani rakentuivat toimittajana kertyneiden juttujen perustuksen päälle, kuten Potilaat ja lääkärit kertovat (1992).

Viimeisimmät WSOY:n kustantamat teokset ovat lähteneet omasta kiinnostuksestani muistiin, uneen ja aivoihin, kolesterolia unohtamatta (2011). Näissä kirjoissa on tekijöinä mukana maamme parhaita asiantuntijoita neurologian professori Timo Erkinjuntista kolesteroliprofessoreihin Petri Kovaseen ja Timo Strandbergiin, joiden tekstiä olen muokannut sekä kirjoittanut ja toimittanut itse mukaan sopivasti istuvia paloja – ja muovannut materiaalista yleistajuisen tietokirjan. Tämä on ollut yksityinen korkeakouluni.

Jos aihealue on alkanut olla liian "tuttu", olen hypännyt esimerkiksi muistisairauksista nuorten seksiin kirjan Hei beibi mä oon tulta -malliin (2004, Tieto-Finlandia ehdokas).

Kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Vahingossa ja sattumalta. Olen aina rakastanut tietokirjoja ja niissä olevaa tietoa. Samoin haasteita. En osaa olla tekemättä mitään – enkä osaa sanoa "ei" kiinnostaville asioille, aiheille ja ihmisille. Seurauksena oli mm. työrupeama UKK:n viimeisten kirjojen parissa. Tekeillä oleva työ on aina ohjannut seuraavaan. Ihailen ja kunnioitan muita osaavia ammatista riippumatta.

Miten kirjasi syntyvät?

Pyrin noudattamaan aikatauluja ja jopa selättämään deadlinen. En odota inspiraatiota, flow tulee, kun pääsee alkuun. Lauantai ja sunnuntai ovat hyviä kirjoituspäiviä, silloin voi ottaa kiinni tapaamisiin ja puheluihin hukattua aikaa. Jos en jaksa, osaan pitää vapaata vaikkapa keskellä viikkoa, jos siltä tuntuu. Aivot ja kroppa viestittävät tilanteesta. Flunssa tulee vasta, kun työ on tehty!

Mitä tietokirjailijana toivot?

Kirjoille pitempää ikää. Kansainvälisyyttäkin, jos mahdollista. Tietokirjakaan ei yleensä vanhene vuodessa. Kun jokin aihe on kansissa, kerron siitä ilosanomasta mielelläni muillekin ja toivon, että mahdollisimman moni kiinnostuisi asiasta. Hyviä esimerkkejä ovat muistiin ja muistisairauksiin liittyvät kirjat – niitä on uudistettu jonkin hoitokäytännön muututtua tai tutkimustiedon lisääntyessä (ehkäisy, kuntoutus, hoito).

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Paperisena, pehmeäkantisena, edullisena ja myös sähköisenä. Totuus kolesterolista, joka on viimeisin (yhdessä Kovasen ja Strandbergin kanssa) on myös ensimmäinen teos, josta on tekeillä sähkökirja.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Aluksi toimittelin kirjoja ja kirjoittelin jopa muistelmia toimittajan työn ohessa. Tai virkavapaalla toimituksesta mutta silti kuukausipalkalla. Nykyisin vapaana kirjoittajana apurahat – ja palkinnot – auttavat, kun ei ole säännöllisiä tuloja.

Moni ihmettelee kirjojen tekemiseen liittyvää palkanmaksusysteemiä, esimerkiksi kolesterolikirjaa olen tehnyt alkuvuodesta 2010 ja kokopäiväisesti syksystä 2010 ja vielä muutaman kuukauden 2011, mutta ensimmäiset palkkiot myynnistä tilitetään vasta toukokuussa 2012! Toimittajan kuukausipalkoille on vaikea päästä tietokirjailijana, mutta työn monet hyvät puolet voittavat mennen tullen "infoissa hengailun".

2.8.2011