Tutustu tietokirjailijaan

Maaria Linko

Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston sosiologian yliopistolehtori ja tutkija Maaria Linko nauttii uppoutumisesta hyvään tarinankerrontaan. Vaikka kirjan muoto muuttuu, Linko uskoo, että myös tulevaisuudessa suuri osa ihmisistä haluaa laajentaa ymmärrystään maailmasta ja myös viihtyä kirjallisuuden parissa. Hänen tuorein teoksena tietokirjallisuuden näkyvyydestä julkaistiin maaliskuun alussa.

Maaria Linko

Kuva: Jukka Tuhkuri.

Maaria Linko, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Innostuin taiteensosiologiasta jo opiskeluaikana ja päädyin silloin työskentelemään Katarina Eskolan ja Liisa Uusitalon tutkimushankkeessa Kulttuurin markkinat ja merkitykset. Julkaisimme Katarina Eskolan kanssa kirjan Lukijan onni. Se oli todella kiinnostavaa ja sille tielle sitten jäin ja päädyin yliopistoon opettajaksi ja tutkijaksi. Tietokirjallisuutta koskevien aiheiden pariin minut innosti taas Antti Karisto.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Kirjoitan nykyisin tutkimuskirjallisuutta tietokirjallisuuteen ja sen saamaan julkisuuteen sekä kaupunkikulttuuriin liittyvistä aiheista. Aiemmin kirjoitin muun muassa ihmisten suurista taide-elämyksistä ja Laila Hirvisaaren uskollisista lukijoista. Aiheeni ja otteeni ovat sellaisia, että kuka tahansa kiinnostunut voi niitä lukea. Joitakin kirjoistani käytetään yliopistoissa oppikirjoina.

Miten kirjasi syntyvät?

Ensin on jokin aihe, joka tuntuu ajankohtaiselta ja siksi merkitykselliseltä. Joskus taas joku henkilö on ehdottanut minulle jotain aihetta. Seuraavaksi mietin aineiston rajausta ja sitten kerään aineistoa ja analysoin sitä. Yritän samalla lukea kaikkea mahdollista, mitä muut ovat samasta aiheesta jo sanoneet.

Suhteellisen varhaisessa vaiheessa teen ensimmäisen version kirjan rakenteeksi. Se toimii samalla työlistana. Aineistoa analysoidessa kirjoitan jo kirjan tekstiä. Muokkaan tekstiä matkan varrella paljon enkä suinkaan saa valmista tekstiä aikaan kerralla. Kollegoilta saatuja vinkkejä ja kommentteja arvostan suuresti. Ytimessä on se, että itse innostun aiheesta ja ajattelen, että joku muukin saattaisi haluta lukea siitä.

Olet tarkastellut tietokirjallisuuden näkyvyyttä mediassa jo pidemmällä aikavälillä. Mikä on muuttunut eniten ajan myötä?

Tietokirjallisuuden näkyvyyden paikat ovat muuttuneet valtavasti. Jos vielä kymmenen vuotta sitten sanomalehti, radio ja televisio olivat tärkeimmät julkisuuden kanavat, nykyisin lähes kaikki julkisuus on niiden lisäksi myös verkossa. Verkossa erilaisia aiheita silmäillään, luetaan, haetaan, kommentoidaan ja kierrätetään. Nimitän tätä ilmiötä selailukulttuuriksi.

Miten tietokirjailijat voisivat itse edesauttaa kirjojensa julkisuutta?

Sosiaalisessa mediassa mukana oleminen voi monesti edistää näkyvyyttä. Esimerkiksi YouTube, Twitter ja Facebook voivat tarjota hyviä näkyvyyden mahdollisuuksia ja synnyttää puheenaiheita. Blogikirjoittaminen voi sopia joillekuille. Myös muiden kirjoittamien tietokirjojen arvioiminen ja esille tuominen vaikkapa Twitterissä edistää koko alan saamaa julkisuutta.

Tietokirjoja on kuitenkin monen tyyppisiä, joten samat ideat eivät ole mielekkäitä kaikkien kannalta. Ehkä eniten eri tyyppisiä kirjoja kirjoittavia koskee se, että tietokirjailijoiden esiintymisiin kannattaa osallistua. Ja vaikka järjestää niitä itsekin. Ihmiset tulevat mielellään tapaamaan kirjailijoita.

Minkälaisista kirjoista pidät?

Luen paljon kaunokirjallisuutta ja myös tietokirjallisuutta. Viimeksi luin Markku Kuisman kirjan Venäjä ja Suomen talous 1700–2015. Parhaillaan luen Karl Ove Knausgårdia. Molemmat tekijät kirjoittavat todella taitavasti ja ajatuksia herättävästi niin että täytyy välillä pysähtyä ja lukea jokin kohta uudelleen. Yleensä nautin suuresti uppoutumisesta hyvään tarinankerrontaan. Monet elämäkerrat ovat myös innostavia tarinoita.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Anna Kortelaisen kirjan Virginie! – Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina tai Dava Sobelin kirjan Galileon tytär – Tiedettä, uskoa, rakkautta. Molemmat onnistuvat herättämään eloon kuvaamansa ajan, elämänpiirin ja yksilöiden kohtalot niin hienosti, että kirjoihin uppoutuu täydellisesti.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Olen optimistinen kirjan tulevaisuuden suhteen. Kyllä riittävän suuri osa ihmisistä haluaa tulevaisuudessakin lukea ja laajentaa ymmärrystään maailmasta tai viihtyä paneutumalla kirjallisuuteen. Sen sijaan kirjan muoto saattaa muuttua joillakin aloilla suuresti. Joillakin se on jo osittain muuttunutkin. Tästä esimerkkinä on tuore kirjani, joka ilmestyi vain sähköisessä muodossa.

Ennustaminen menee usein pieleen, mutta ainakaan aivan lähiaikoina painetut kirjat eivät ole katoamassa. Digitalisaatiota ei silti pidä nähdä uhkana kirjallisuudelle.

Entä millaisena näet tietokirjailijan roolin tulevaisuudessa?

Ennen kaikkea tietokirjailijoita tarvitaan edelleen kirjoittamaan kirjoja erilaisiin tarkoituksiin. Asiantuntijana toimiminen on jo valmiiksi tärkeä osa tietokirjailijan työtä ja näkyvyyttä, ja uskon, että se on tulevaisuudessakin erittäin tärkeää.

On tärkeää jaksaa tuoda järjen ääntä eri yhteyksiin, vaikka se väillä onkin haasteellista. Sitä paitsi järkevä voi olla myös innostunut ja jopa hauska. Tulevaisuudessa suuri osa tietokirjailijoista huolehtii omasta näkyvyydestään paljolti itse erityisesti verkossa. Sitä varten moni tekijä saa opetella uusia taitoja.

Mikä on seuraava kirjasi?

Monet aiheet kiinnostavat, mutta välillä pitää keskittyä myös opetustyöhön. Tietokirjallisuus ja -kirjailijat kiinnostavat minua edelleen, samoin kaupunkien kehittämiseen liittyvät aiheet.

18.4.2016