Tutustu tietokirjailijaan

Liisa Lauerma

Liisa Lauerma

Kuva: Anne Nisula.

Muut tittelisi:

Filosofian maisteri, Taideyliopiston suunnittelija

Asuinpaikkasi? 

Espoo

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Olen kirjoittanut lasten tietokirjoja museoista, kirkoista ja uruista sekä omasta ja perheen historiasta. Näkökulma kirjoissa on kulttuurihistoriallinen, ja niissä yhdistellään tietoa ja tarinoita.

Toivon, että kirjat rohkaisevat näkemään ja tutkimaan oman ympäristön sekä henkilökohtaisen perhehistorian kerrostumia. Kirjoittajana minua motivoi oma kokemus siitä, että pienetkin kiinnekohdat historiaan tuovat jatkuvuuden ja osallisuuden tunnetta sekä merkityksellisyyttä tähän päivään.

Kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Museoretket omien pienten lasten kanssa olivat alkusysäys ensimmäisen kirjan Tiikerinmetsästäjän koti ja muita museotarinoita (2000) kirjoittamiseen. Lasten tapa katsoa maailmaa on utelias, tiedonjanoinen, kuvitteleva, tarkkasilmäinen. Sitä kautta löytyi myös itselle luonteva kirjoittamisen tyyli.

Miten kirjasi syntyvät?

Kirjaideat ovat saaneet alkunsa omista kokemuksista, usein jostakin itseä hiertävästä asiasta. Muualta muuttaneen muukalaisuus Helsingissä ja tarve ottaa kaupunkiympäristö haltuun ovat olleet osin museo-oppaan ja Enkelikirkko-kirjan taustalla. Työskentely Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastolla johdatteli lasten urkukirjan Villit pillit pariin.

Kirjojen tekemiseen on liittynyt paitsi kirjallisuuteen perehtymistä ja asiantuntijoiden kanssa keskusteluja myös runsaasti paikkoihin tutustumista. Museoiden pihapiirit, kirkontornit ja virittäjän reitti katonrajaan kurkottavien urkupillien luo ovat tulleet tutuiksi.

Sukuseikkailu-kirjan äärelle toi oma vanhemmuus ja kysymys siitä, minkälaiseen sukupolviketjuun olen lapseni synnyttänyt. Kirjan näkökulma muovautui pitkän ajan kuluessa lasten varttuessa ja vanhemmuutta koetellessa. Kuvittajan rooli on kirjojen teossa ollut merkittävä. Ismo Rekola on kuvillaan tuonut kirjoihin runsaasti lämminhenkistä huumoria.

Mikä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Marjatta Levannon Tunnetko? Lasten Ateneum oli suuri elämys. Miten yksinkertaisesti, lempeästi ja inhimillisesti Levanto kirjoittaa tutuista tauluista! Tämä kirja toimii kuin hyvä ystävä, jonka kanssa on helpompi astua korkeakulttuurin monesti näkymättömän kynnyksen yli taiteen maailmaan.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Kirjat ovat portti tiedon lähteille ja oman arjen ylittäviin toisiin todellisuuksiin. Niiden tarve ei katoa vaikka julkaisumuoto vaihtelisikin printistä sähköiseen. Lapsille suunnattu kirja eroaa muista painetuista kirjoista. Kuvakirja on fyysinen kokonaistaideteos, joka kilpailee omassa lokerossaan muun visuaalisen median kanssa ja puolustaa siinä hyvin paikkaansa.

Kuinka tietokirjailija pärjää?
 
Varmasti hyvin vaihtelevasti. Itselleni kirjojen tekeminen on ollut Taideyliopiston suunnittelijan tehtävän rinnalla toteutunut rakas työ ja intohimo. Elantoa se ei ole tuonut.

Sukuseikkailu-kirjasi on poikinut erilaisia työpajoja ja antanut lapsille ja vanhemmille välineitä tutkia omia juuria ja perhehistoriaa. Miksi tämä kirja oli tärkeä kirjoittaa?

Itsensä tunteminen on tärkeää, ja oman historian tunnistaminen ja arvostaminen ovat osa sitä. Sukuseikkailu -kirja tarjoaa virikkeitä sukupolvien väliselle oppimiselle ja pienten arkistenkin muistojen jakamiselle.

Kaikilla meillä on eläin-, luonto-, leikki- tai keittiömuistoja! Kirjan humoristisesta ja toiminnallisesta lähestymistavasta on tullut innostunutta palautetta vanhemmilta, isovanhemmilta sekä lasten ja perheiden parissa työskenteleviltä. Koulutusyhteistyötä olen tehnyt mm. varhaiskasvattajien ja MLL:n kanssa.  

 

9.1.2015