Tutustu tietokirjailijaan

Kristiina Koivunen

Kristiina Koivunen on freelance-toimittaja ja tietokirjailija, joka on erikoistunut kirjoissaan Kurdistaniin. Koivunen palkittiin Tietokirjailijapalkinnolla ansiokkaasta tietoteostuotannosta lokakuussa 2020.

 

Kristiina Koivunen

Kristiina Koivunen palkinnonjaon jälkeen.

Kristiina Koivunen, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Kun etsin kirjoja kurdiaiheesta, sellaisia ei usein löytynyt, joten oli pakko korjata asia. Kurdien kohtalo oli aihe, joka vaati tulla kerrotuksi. Minusta tuli väylä kurdien kertoman tiedon eteenpäin välittämiseksi. Kirjoitin lehtijuttuja kurdeista ja Lähi-idästä, mutta laajassakaan jutussa ei pysty kertomaan riittävästi.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Kirjoissani kerron Lähi-idästä ja sieltä Eurooppaan tulleiden ihmisten elämästä. Väitöskirjan ohella vuonna 2001 syntyi ensimmäinen tietokirjani Teetä Kurdistanissa, jossa kerron kurdien arjesta. Hankin kirjoihin tausta-aineistoa mahdollisimman paljon, mutta esitän faktat mieluummin haastatteluista kuin referoimalla tutkimuksia tai tieteellisiä artikkeleita. Lähi-idän poliittinen tilanne on monimutkainen, joten selvitän laajoja yhteyksiä.

Yritän kirjoittaa mahdollisimman täsmällisesti ja niin selkeästi, että myös sellainen lukija, joka ei tunne aihetta, ymmärtää ja jaksaa lukea. Tekstini on tiivistä ja kirjani ovat aika lyhyitä.

Miten kirjasi syntyvät?

Luen mahdollisimman paljon siitä, mitä muut ovat kirjoittaneet aiheesta ja seuraan Lähi-idän tilannetta. Kun aihe on muhinut mielessäni tarpeeksi, teen luonnoksen sisällysluettelosta alaotsikoineen sekä aikataulun. Numeroin haastattelut ja muistikirjojen sivut. Jokainen alaotsikko saa paperiarkin, johon merkitsen, missä aiheesta on tietoa ja mitä on selvitettävä lisää.

Kirjoitusvaiheessa lasken, montako merkkiä käsikirjoitus lisääntyy päivän aikana. Tavoite on kirjoittaa vähintään 5 000 merkkiä päivässä. Samalla muokkaan tekstiä, jolloin se yleensä lyhenee.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Lähi-itää käsittelevien tietokirjojen ja raporttien vastapainoksi luen matkakirjoja ja dekkareita. Sen jälkeen kun aloin suunnitella oman elämäkerran kirjoittamista, olen alkanut lukea elämäkertoja.
 
Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Olen kirjoittanut tietokirjan kaikesta, mistä olen halunnut kirjoittaa. Jos kustantaja ei ole innostunut aiheesta, olen tehnyt omakustanteen.

Millaisena näet tietokirjallisuuden tulevaisuuden?

Koko maailma on nyt murrosvaiheessa ilmastonmuutoksen torjumisen aiheuttamien toimien takia. Post-korona -maailma ei palaa sellaiseksi, joka se oli ennen pandemiaa. Suomessakin tapahtuu väistämättä yhteiskunnallisia muutoksia, joihin myös tietokirjallisuuden on sopeuduttava. Muutokset voivat olla tietokirjallisuudelle mahdollisuus kehittyä.

Osa ihmisistä haluaa netti- ja some-tiedon lisäksi perusteellisempaa, mutta ei byrokraattista tai akateemisen vaikeaa tietoa nopeasti muuttuvan maailman ymmärtämiseksi. Tietokirjojen on seurattava kehitystä esimerkiksi mukautumalla äänikirjoiksi, ja tietokirjailijoiden on toimittava aktiivisesti somessa.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Tietokirjailijat ovat akateemisia sekatyöläisiä, jotka hallitsevat monia asioita ja töitä. Siksi meillä on monipuolinen näköala omaan aiheeseemme. Tietokirjailijoiden syyskokouksessa 2020 jotkut ehdottivat, että tietokirjailijat saisivat nykyistä pidempiä apurahoja kuten tieteen tutkijat. Silloin apurahoja saisi huomattavasti nykyistä harvempi tietokirjailija, joten ehdotus ei ole hyvä. Suomi on pieni maa ja tietokirjojen painokset ovat pieniä, eikä kirjoittamisesta saa paljoa tuloja.

Tietokirjoilla saattaa olla suuri merkitys pienellekin kohdeyleisölle. On parempi, että mahdollisimman moni saa pientä tukea tietokirjan tekemiseen sydämellä ja kertomisen halusta kuin että apurahoja riittäisi vain pienelle joukolle huippupäteviä tietokirjailijoita. Tämä edistää sekä sananvapautta että tiedonvälityksen rikkautta.

Sinut palkittiin Tietokirjailijapalkinnolla lokakuussa 2020 ansiokkaasta tietoteostuotannosta. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?

Toiminnanjohtaja Sanna Haanpään soiton jälkeen oli tarkistettava puhelimesta seuraavana päivänä, että sainko tosiaan tällaisen soiton, vai oliko se unta. Palkinnon luovutustilaisuudessa oli hämmentävää kuunnella perusteluita, en ole koskaan pysähtynyt pohtimaan omaa toimintaani kirjoittajana. Mietin sitä seuraavina viikkoina, ja totesin kantaneeni korteni kekoon kurdien ongelmien ratkaisemiseksi.

Mitä on työn alla juuri nyt?

Aloittelen elämäkerran kirjoittamista, jonka työnimi on Elämäni kurdien rinnalla. Minulla on yli sata muistikirjaa, enkä ole kertonut kaikkea niihin tallennetuista haastatteluista, omista kömmähdyksistä ja hassuistakin kokemuksista. Olen seurannut Kurdistanin tilannetta 25 vuotta, ja jälkikäteen näen monet pikkuepisodit laajassa perspektiivissä.

Lisäksi Kirkuk-kirjoihin pitäisi tehdä neljäs osa: läänin etelälaidalla Daquqissa on menossa etninen puhdistus, joka kohdistuu kakai-uskontoa harjoittaviin kurdeihin. Sunnalainen terrorijärjestö ISIS ja šiialainen militiajoukko Hashd al-Shaabi (PMF) tekevät siellä pienemmässä mittakaavassa kakaille saman kuin ISIS teki jesideille kesällä 2014. Lisäksi yritän osallistua kansainväliseen keskusteluun kurdien tilanteesta.

16.12.2020