Tutustu tietokirjailijaan

Kristiina Holm

Kristiina Holm on kasvatustieteen tohtori, joka opettaa uskontoa, elämänkatsomustietoa ja psykologiaa Helsingin Normaalilyseossa. Hän on tehnyt oppimateriaaleja yli kymmenen vuoden ajan. Holm sai Oppikirjailijapalkinnon tammikuussa 2019 tunnustuksena ansioistaan oppikirjailijana.

Kristiina Holm

Kristiina Holm, kuinka sinusta tuli oppikirjailija?

Olen rakastanut kirjoittamista niin kauan kuin muistan. Lapsena kirjoittelin omia runoja ja “romaaneja” ja tein muun muassa pikkuveljelleni matematiikan oppikirjan koululeikkejä varten. Olen kirjoittanut tutkimusartikkeleita ja väitöskirjan sekä ollut jo vuosia mukana Synsyguksen eli Suomen uskonnonopettajain liitto ry:n jäsenlehden toimituskunnassa.

Oppikirjailija minusta tuli hieman sattumalta 12 vuotta sitten, kun Sanoma Prolla suunniteltiin uutta yläkoulun uskonnon sarjaa, ja työryhmään etsittiin kahta tuoretta tekijää. Minua pyydettiin mukaan ja hetken asiaa pohdittuani tartuin haasteeseen innolla - mistä olen ollut valtavan iloinen. Tätä parempaa täydennyskoulutusta en opettajana olisi voinut toivoa!

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Kirjoitan oppikirjoja yläkouluun ja lukioon. Olen tehnyt yläkouluun kaksi uskonnon sarjaa (Lipas, uusi Lipas) ja elämänkatsomustiedon kirjan, lukioon psykologian sarjan (Motiivi) sekä psykologian opettajan materiaaleja (Mielen maailma). Oppikirjojen lisäksi teemme työryhmien kanssa monenlaisia muitakin oppimateriaaleja kuten tehtäväkirjoja, opettajan aineistoja ja koetehtäviä. Kaikki tehdään nykyään printtinä ja diginä. On ollut hauska päästä ideoimaan esimerkiksi erilaisia sähköisiä pelejä, joita opettajat voivat käyttää oppilaiden kanssa oppitunneilla.

Miten kirjasi syntyvät?

Yhteistyönä muun tekijäryhmän kanssa sekä itsenäisenä puurtamisena vihreän teen ja suklaan voimin. Olen ollut mukana kehittämässä kahta uutta oppimateriaalisarjaa aivan alusta alkaen, mikä vaatii opetussuunnitelmaan perehtymistä sekä tietoista pohdintaa oppimisprosessista ja sarjan pedagogisista periaatteista.

Kirjat lähtevät syntymään, kun dispositio on laadittu ja luvut jaettu tekijöiden kesken. Kirjoitan ja luen kirjojen aiheisiin liittyvää kirjallisuutta melkein missä vain: kotona, kahviloissa, koululla työpäivän jälkeen... Läppäri kulkee kätevästi mukana, ja sen voi napata esiin vaikka raitiovaunussa, jos mieleen tulee jokin tärkeä asia tai hyvä tehtäväidea.
Kokouksissa kaikki luvut käsitellään yhdessä ja sen jälkeen niiden työstäminen jatkuu. Muokkaan omia tekstejäni lukuisia kertoja. Kirjojen syntyä edistää myös se, että ihanat oppilaamme ja opiskelijamme lukevat tekstejä ja antavat niistä palautetta.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Luen kaikkein eniten ammattikirjallisuutta, kaunokirjallisuutta ja lastenkirjoja. Nautin kirjallisuudesta, joka käsittelee opetusta, oppimista, kasvatustiedettä, psykologiaa ja katsomusaineiden teemoja. Viime aikoina olen ollut erityisen kiinnostunut aivoja käsittelevistä teoksista. Lastenkirjat taas ovat mitä parhainta vastapainoa ammattikirjallisuudelle. Aloitamme aamut lasten kanssa lukemalla, ja menemme nukkumaan iltasatujen saattelemana.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Väitöskirjani aihetta käsittelevän tietokirjan. Tutkin siinä yläkoululaisten kulttuurienvälistä, uskontojenvälistä ja eettistä sensitiivisyyttä, ja nämä teemat kiehtovat yhä.

Millaisena näet oppimateriaalien tulevaisuuden?

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Jotkut tahot puoltavat nykyään oppimateriaalitonta oppimista; oppilaiden tulisi itse etsiä tieto netistä. Näen kuitenkin, että oppimateriaalien asema opetuksessa pysyy edelleen tärkeänä. Kaiken informaatiotulvan keskellä oppikirjan yksi merkitys on olla perusasioiden oppimista ja kokonaisuuksien hahmottamista tukeva opetuksen elementti. Valmis oppimateriaali myös helpottaa opettajan kiireistä arkea ja antaa työhön konkreettisia välineitä. Oppimateriaali tukee niin opetuksen suunnittelua, oppituntien pitämistä kuin arviointia.

Digitaaliset ratkaisut mahdollistavat nyt ja tulevaisuudessa oppimateriaalien uudistumisen ja monipuolisen hyödyntämisen. Toisaalta tutkimuksissa on havaittu esimerkiksi se, että paperilta luettu teksti ymmärretään ja muistetaan paremmin.

Kuinka oppikirjailija pärjää?

Hyvin, jos on oppikirjailija ja opettaja tai muussa ammatissa. Itse toimin uskonnon, elämänkatsomustiedon ja psykologian lehtorina Helsingin normaalilyseossa, ja olen tehnyt oppikirjoja päätyöni ohella. Tietysti apurahat Suomen tietokirjailijat ry:ltä ovat mahdollistaneet pieniä virkavapaita, joiden aikana on voinut vain kirjoittaa. Mahtavaa!

Sait tammikuussa 2019 Oppikirjailijapalkinnon ansioistasi oppikirjailijana. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?

Aivan upealta. Palkintojenjakotilaisuudessa tuli liikutuksen kyyneleet silmiin, kun kuulin palkintoperustelut. Melko harvoin saa sellaista palautetta työstään. Laadukkailla oppimateriaaleilla on hyvin tärkeä merkitys oppimisprosessissa, ja olen otettu Oppikirjailijapalkinnosta.  

Millainen on mielestäsi hyvä oppikirja?

Hyvä oppikirja on laadittu oppilaiden ja opiskelijoiden ikätaso huomioiden, ja siitä löytyy punainen lanka. Se tukee oppiaineen kielen ja käsitteistön haltuunottamista. Jos oppilas tai opiskelija ei ymmärrä käytettyjä käsitteitä, ei hän voi ymmärtää myöskään sisältöjä eikä muodostaa niistä jäsenneltyjä kokonaisuuksia.

Hyvä oppikirja osaa yleistää ja yksinkertaistaa, mutta toisaalta se voi antaa kipinän lähteä tutkimaan jotakin asiaa syvemmin ja laajemmin. Oppimateriaalin on siis tärkeää motivoida ja innostaa oppimaan.

Lisäksi hyvä oppikirja antaa käsityksen niistä opetussuunnitelman tavoitteista ja sisällöistä, joiden osaamista opettaja arvioi. Oppikirja on onnistunut, jos oppilas tai opiskelija kokee ymmärtäneensä ja oppineensa kirjassa käsiteltävät asiat.
 

22.3.2019