Tutustu tietokirjailijaan

Kirsi-Maria Vakkilainen

FM Kirsi-Maria Vakkilainen on kemian ja matematiikan lehtori Otaniemen lukiossa Espoossa. Vakkilainen on tehnyt kemian oppimateriaaleja alakouluun, yläkouluun ja lukioon. Hän toimii kemian opettajan työn lisäksi LUMA-aineiden koordinaattorina. Vakkilainen sai Oppikirjailijapalkinnon tammikuussa 2020 tunnustuksena ansioistaan oppikirjailijana.

Kirsi-Maria Vakkilainen

Kirsi-Maria Vakkilainen Oppikirjailijapalkinnonjaon jälkeen.

Kirsi-Maria Vakkilainen, kuinka sinusta tuli oppikirjailija?

Opiskelin kemiaa ja matematiikkaa Helsingin yliopistossa, ja pari vuotta opiskeltuani päädyin opettajaopintoihin, vaikka olin siihen asti vannonut, ettei minusta ikinä tulisi opettajaa. Innostuin kuitenkin opettamisesta niin paljon, että organisoin opiskelukaverini kanssa kesäksi lasten tiedeleirejä eri puolille Suomea.

Taloudellinen tiedotustoimisto otti leireistä tuotantovastuun, ja sitä kautta pääsin TAT:iin tekemään myös opettajille materiaaleja. Sain muun muassa olla mukana tekemässä Öljy- ja kaasualan opetusaineistoa. Niissä ympyröissä tutustuin Lea Karkelaan, joka oli jo silloin pitkän linjan oppikirjailija.

Kirjoitin myös Opetushallituksen ja TAT:n yhdessä tuottaman luokanopettajille suunnatun Iloa tutkimisesta -oppaan. Kun aloitin lukiossa opettajana syksyllä 2001, Lea vinkkasi minusta silloisen WSOY:n toimitukselle, ja niin pääsin heti mukaan uuden lukion sarjan tekijäryhmään.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Aloitin alakoulun luonnontiedemateriaaleista, mutta sittemmin olen tehnyt kemian oppimateriaaleja myös yläkouluun ja lukioon. Olen ollut mukana lukion Kemisti-sarjassa, yläkoulun FyKe 7–9 -sarjassa sekä sen uudistuksessa, ja lisäksi olen tehnyt YO Kemia -kertauskirjaa.

Miten kirjasi syntyvät?

Kirjat ja muut oppimateriaalit ovat aina ryhmätyön tulosta. Tekijäryhmässä ideoimme ja suunnittelemme kirjan rakenteen ja eri elementit yhdessä, jaamme luvut ja kirjoitusvastuut ja sitten työstämme mm. tekstejä, kuvitusideoita, tehtäviä ja kokeellisia töitä itsenäisesti. Kommentoimme ja muokkaamme kaikki toistemme tekstejä, ideoimme yhdessä lisää, tarkistamme toistemme tehtäviä ja kokeilemme tehtäviä sekä kokeellisia töitä omien oppilaidemme kanssa.

Tekstit muokkautuvat ja muuttuvat melkoisesti ensimmäisistä luonnoksista lopulliseen versioon, joka on yhdessä työstetty kokonaisuus. Ja työtä on aina enemmän, kuin projektia aloittaessamme osaamme kuvitella.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Luen monenlaisia kirjoja, mutta ihaninta on uppoutua jonkin hyvän romaanin pauloihin. Viimeisimpänä olen lukenut Ferranten Napoli-sarjan, Heidi Köngäksen Sandran ja Mirjamin sekä Ville Similän ja Mervi Vuorelan Ultra Bra: Sokeana hetkenä -tietokirjan. Työn alla on Minna Huotilaisen Näin aivot oppivat ja Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Oppikirjoja työstäessä luen muun muassa ulkomaalaisia oppikirjoja ja tietokirjallisuutta sekä tutkimusartikkeleita.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Varmaankin elämäkerran jostakusta mielenkiintoisesta henkilöstä. Toisaalta olen huomannut, että yleistajuisia kemian kirjoja on aivan liian vähän. Kemia tieteenä kaipaisi lisää popularisointia. Ehkä siis toivoisin, että olisin osannut ja ehtinyt kirjoittaa yleisen tietokirjan jostain mielenkiintoisesta kemian aiheesta.

Millaisena näet oppimateriaalien tulevaisuuden?

Uskon vahvasti, että laadukkaalla, isolla työryhmällä työstetyllä ja hyvin kustannetulla oppikirjalla on paikkansa tulevaisuudessakin. Tulevaisuuden oppimateriaali on kirjan lisäksi paljon muutakin. Se sisältää lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden elementtejä, videoita, simulaatioita, vuorovaikutteisia ja toiminnallisia tehtäviä sekä pelillisyyttä erilaisissa muodoissa. Digimahdollisuuksia osataan koko ajan hyödyntää paremmin tukemaan juuri oppimisen tavoitteita.

Kuinka oppikirjailija pärjää?

Oppikirjailija sinnittelee vähillä yöunilla, kantaa jatkuvaa huonoa omaatuntoa vähäisestä perheelle ja läheisille jäävästä ajastaan, mutta kokee myös työn imua, inspiroituu yhteisistä palavereista tekijäryhmän kanssa ja saa mahtavaa täydennyskoulutusta työhönsä opettajana. Jos hyvin käy, oppimateriaali myy hyvin ja työstä saa hyvän korvauksenkin, mutta oppikirjailijan työhön ei kannata lähteä ulkomaanlomat mielessään.

Sait Oppikirjailija-palkinnon tunnustuksena ansiokkaasta oppiteostuotannosta Educa-messuilla 2020. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?

Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus siitä, että olen saanut tehdä tätä työtä, josta minut on palkittu. Olen työskennellyt osaavien ja monella tavalla hienojen ihmisten kanssa ja oppinut valtavasti vuosien varrella. Ehkä joskus voin olla jollekin uudelle oppikirjailijalle samanlainen mentori tai esikuva, kuin minulle ovat olleet ne kokeneet konkarit, joiden kanssa olen saanut työskennellä. On myös hienoa, että saan kuulua tietokirjailijoiden yhdistykseen, joka tukee työtäni ja jakaa tunnustusta siitä!

Mitä on työn alla juuri nyt?

Hoidan tällä hetkellä Otaniemen lukion valtakunnallisen luonnontieteen kehittämistehtävän koordinointia. Tässä roolissani saan olla luomassa tapahtumia ja materiaaleja lukion luonnontieteiden opetukseen. Lisäksi teen myös edelleen Sanoma Pro:lle oppimateriaalitöitä, työstämme muun muassa uusia rikasteita FyKe-sarjaan.

14.5.2020
Haastattelu tehtiin maaliskuussa 2020.