Tutustu tietokirjailijaan

Kati Solastie

Kasvatustieteiden maisteri Kati Solastie on oppikirjailija, joka toimii luokanopettajana Suutarilan ala-asteella. Hän on ollut mukana laatimassa oppimateriaaleja 1990-luvulta lähtien. Solastie on ollut tekemässä mm. äidinkielen ja kirjallisuuden sarjoja Kirjakuja 3–6, Seikkailujen aapinen ja lukukirja sekä Seikkailujen digiaapinen. Lisäksi hän on ollut myös historian oppikirjatyöryhmässä tekemässä kirjaa Forum historia 5–6. Kati Solastie sai Oppikirjailijapalkinnon tammikuussa 2018.

Kati Solastie

Kati Solastie, kuinka sinusta tuli oppikirjailija?

1990-luvun lopulla Kirjayhtymän silloinen kustannuspäällikkö Sanna Lukander pyysi minut mukaan oppikirjatyöryhmään, joka tarvitsi lisämiehitystä. Olin tuolloin höpertymässä kotona kahden ihanan pienen tyttäreni kanssa, ja innostuin valtavasti mahdollisuudesta päästä tekemään jotain suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Rakkauteni kohde on alakoulun äidinkieli ja kirjallisuus. Olen ollut myös historian oppikirjatyöryhmässä.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Kun ajattelulle on luovaa tilaa, luen kaikkea mikä kiinnostaa, sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Viimeksi olen lukenut runoja ja eurooppalaisia dekkareita. Lukupiirissämme valitsemme aina jonkun odottamattoman teoksen tai klassikon. Kun oma kirjoitustyö on kuumimmillaan, luen vain vedoksia.

Miten kirjasi syntyvät?

Ryhmätyönä. Hersyttely- ja ideointivaihe on aivan mahtavaa. Se on se aika, jolloin leijutaan epätietoisuuden suolla, eikä vielä yhtään tiedetä, mikä idea tulee kantamaan. Sitten joku heitellyistä ideoista lähtee kuljettamaan meitä eteenpäin ja sitä opponoidaan, kunnes ollaan tyytyväisiä. Työstämisjakson toivoisi saavan kustantajalta riittävästi aikaa, ettei hosuttaisi heti markkinoille.

Työnjako ja aikataulutus elävät aina, joten epätietoisuutta ja aikataulujen muuttumista täytyy sietää. Yksinäisen kirjoitusjakson jälkeen tekstit ruoditaan ryhmässä. Siihenkin oppii, että omat ”hienot” ajatukset muokataan ihan uuteen uskoon – yleensä paljon paremmiksi.

Mitä oppikirjailijana toivot?

Oppikirjojen tekeminen on monen ammattilaisen yhteistyötä ja pitkä prosessi. Parhaimmillaan materiaali käy monen kriittisen katseen lävitse, mikä on ehdottomasti myös oppimateriaalille hyväksi. Ammattilaisten punnittua työpanosta soisi myös arvostettavan. Kun arjen työssä voi käyttää valmista oppimateriaalia, ei itse tarvitse keksiä jokaista tehtävää, tuottaa jokaista monistetta, etsiä sopivaa tekstiä tai ideoida draaman aihetta. Tällöin opettajan työpanosta ja ideointikapasiteettia vapautuu ihan eri tavalla tuntien suunnitteluun ja oppilastyöhön.

Millaisena näet oppimateriaalien tulevaisuuden?

Valmista oppimateriaalia tarvitaan aina, koska se helpottaa opettajan laajaa työtä, ja auttaa suuntaamaan oppilaan huomion opeteltavaan asiaan. Oppimateriaaleista kirja on edelleen loistava käyttöliittymä, ja se tulee kyllä pärjäämään kaiken muun kehityksen mukana ja osana sitä.

Kuinka oppikirjailija pärjää?

Vaihdellen. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mikä oppikirjoista ottaa tuulta alleen ja menestyy. Siksi minunkin päivätyöni on Suutarilan ala-asteen koulussa, jossa olen jo ollut 27 vuotta, enkä juurikaan ole ollut sieltä virkavapaalla.

Oppikirjatyölle ei kannata laskea tuntipalkkaa, mutta jos hyvin käy, jonkun pienen remontin saa teetettyä ja lainoja lyhennettyä tekijäpalkkioilla.

Sait tammikuussa Oppikirjailijapalkinnon ansioistasi oppikirjailijana. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?

Se tekee nöyräksi ja kiitolliseksi. Tuntuu hienolta, että omaa työtä on arvostettu niin paljon. Toki se nostaa omaa rimaa myös korkeammalle.

Millainen on mielestäsi hyvä oppikirja?

Sen tulee palvella sekä oppilasta että opettajaa ja mielellään myös vanhempia, kun he auttavat lastaan koulutyössä kotona. Hyvä oppikirja on selkeä, ilmava ja ammattimaisesti taitettu ja kuvitettu. Tekstin tulee olla punnittu ikätason mukaisesti. Hyvään oppikirjaan on piilotettu myös koukkuja, jotta lukija haluaa etsiä ja lukea lisää.

 

25.4.2018