Tutustu tietokirjailijaan

Jyrki Kallio

Vuoden 2015 J. A. Hollon tietokirjallisuuden käännöspalkinnon saanut helsinkiläinen Jyrki Kallio on kääntäjä ja tietokirjailija, joka vie lukijat mukaansa löytöretkille Kiinaan ja kiinalaisuuteen. Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija pitää erityisesti käännöksistä, jotka asettuvat kauno- ja tietokirjallisuuden rajapintaan kääntäjän taustoitusten ja kommentaarien myötä.

Jyrki Kallio

Jyrki Kallio J. A. Hollon palkinnonjakotilaisuudessa. Kuva: Aro Huovinen.

Jyrki Kallio, kuinka sinusta tuli tietokirjailija ja kääntäjä?

Aloitin kirjojen kirjoittamisen 1990-luvun alussa. Osallistuin silloin muutaman matkaoppaan kirjoittamiseen. Yksi niistä oli enemmänkin maan yleisesittely, sillä se sisälsi laajat, historiaa, kulttuuria ja politiikkaa käsittelevät osuudet. Samoihin aikoihin minua myös pyydettiin kääntämään kiinaksi yhden suomen kielen oppikirjan sanasto.

Sen jälkeen julkaisin enimmäkseen Kiinan politiikan ja yhteiskunnan tutkimukseen liittyviä artikkeleita lehdissä, kunnes 2000-luvun alussa ryhdyin suomentamaan klassista kiinalaista proosaa.

Minkälaisia kirjoja teet?

Kaikki kirjahankkeeni ovat liittyneet tavalla tai toisella Kiinaan. Matkaoppaisiin kirjoittamani osuudet käsittelivät Kiinaa ja Taiwania. Olen julkaissut myös matkailijan sanaston, jonka avulla turisti pärjää Kiinassa.

Mittavin hankkeeni on ollut kiinan klassisella kirjakielellä kirjoitetun proosa-antologian suomennos, joka ilmestyi trilogiana 2000-luvun puolenvälin jälkeen. Matkaoppaiden ja proosakäännösten välillä ei ole niin suurta eroa kuin voisi ajatella: kaikkien tavoite on tuoda Kiinaa ja kiinalaisuutta lähemmäksi suomalaisia.

Miten kirjasi syntyvät?

Kirjojeni syntyä on ajanut jonkinlainen kansankynttilä-ihanne: olen halunnut omalta osaltani lisätä yhteistä tietämystämme ja sivistystämme. Suurin toiveeni on, että joku toinen kirjoittaja jonakin päivänä tarttuu johonkin esittelemääni aiheeseen ja jatkaa tiedon laventamista ja syventämistä. Toisaalta työtäni on ohjannut itsekkyys: olen tehnyt sellaisia kirjoja kuin olisin itse halunnut lukea.

Kirjan kirjoittaminen on löytöretkeilyä, ja haluan lukijoiden voivan osallistua retkilleni. Niinpä myös käännöksiksi luokiteltavat kirjani perustuvat tutkimukseen ja sisältävät laajoja selittäviä osioita. Kerron lukijoille, millaisissa oloissa alkuteksti on syntynyt ja mihin keskusteluun se on aikoinaan osallistunut. Pyrin kuitenkin välttämään asioiden selittämistä puhki, ja haluan jättää lukijan omille oivalluksille tilaa.

Sinut palkittiin J. A. Hollon palkinnolla suomentamastasi ja toimittamastasi teoksesta Mestari Kongin keskustelut. Minkälainen käännöstyö kungfutselaisuuden pääteoksen suomentaminen oli?

Kun kirja viimein oli painossa, tajusin sen vieneen kaiken vapaa-aikani kahden ja puolen vuoden ajalta. Urakka oli ollut mittavampi kuin olin alussa ajatellutkaan.

Itse suomennokseen liittyi monia haasteita. Kiinan klassinen kirjakieli on joskus tarkoituksellisenkin monitulkintaista. Teksteistä on vuosisatojen saatossa laadittu valtavasti kommentaareja, jotka ovat ohjanneet myöhempiä tulkintoja ja käännöksiä, jopa harhaan. Monet vakiintuneet kiinan- tai muunkieliset laitokset perustuvat virheellisiin alkutekstitoisintoihin. Pääseminen lähemmäs tekstin mahdollisimman alkuperäistä muotoa edellytti perehtymistä suureen määrään tutkimuskirjallisuutta.

Pidin lisäksi tarpeellisena taustoittaa suomennostani ja kertoa lukijoille, miten Mestari Kongin keskustelujen asema kungfutselaisen kaanonin osana on muuttunut ja miten itse kungfutselaisuus on kehittynyt vuosisatojen saatossa. Kirja-ideaan vaikutti nimittäin se, että Kiinassa käydään nykyään vilkasta keskustelua perinteisten oppisuuntien merkityksestä. Taustalukujen kirjoittaminen laajensi kirjaa, mutta toimi samalla vastapainona käännöstyölle.

Minkälaisista kirjallisuutta luet?

Huomaan lukevani vapaa-ajalla vähemmän kuin joskus aikaisemmin, mikä varmaan johtuu siitä, että työssäni tutkijana luen niin paljon. Lista kirjoista, jotka haluaisin lukea, kasvaa kasvamistaan. Olen kirjallisuuden harrastajana aika kaikkiruokainen, mutta pidän erityisesti kirjoista, jotka haastavat ajattelemaan joko aiheensa tai esitystapansa kautta.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Pertti Niemisen toimittama ja osittain suomentama Keskitie-antologia on kirja, jonka luin ensimmäisen kerran jo lukioikäisenä. Se on ollut minulle suuri inspiraation lähde.

Entä mikä on mielestäsi erityisen hyvä tietokirjasuomennos?

Haluaisin nostaa esille esimerkin kauno- ja tietokirjallisuuden yhdistelmästä, joka teki aikoinaan minuun suuren vaikutuksen. Pentti Kähkösen suomentamat Jules Vernen tieteiskirjat sisältävät runsaasti suomentajan laatimia viitteitä ja selityksiä. Ne kasvattavat kirjoista saatavan lukunautinnon moninkertaiseksi.

Omat suomennokseni ovat yhtä aikaa käännös- ja tietokirjallisuutta. Yhtenä esikuvana omille kirjoilleni on ollut Pekka Tuomiston suomentama Satyricon. Sekin sisältää runsaasti selityksiä ja muuta taustoittavaa ainesta.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Kirjoja tarvitaan aina. Ne saavat uusia muotoja, mutta uskon, että painettujenkin kirjojen asema säilyy vahvana. Sähköinen ja perinteinen kirja voivat mielestäni elää rinta rinnan, sillä kumpikin palvelee erilaisia tarpeita ja sopii erilaisiin tilanteisiin.

Kirjat vaativat ammattitaitoisia kirjoittajia ja kustantajia. Siksi on tärkeää, että tekijät saavat työstään kunnollisen korvauksen.

Kuinka tietokirjantekijä pärjää?

Kirjantekijän täytyy jatkuvasti kehittää itseään. Koska aika ja rahat ovat useimmille meistä rajallisia luonnonvaroja, kirjantekijän pitää olla valmis uhrauksiin, ja hänen lähipiiriltään edellytetään tukea ja ymmärrystä. Lukijapalaute on kestävin kannustin, vaikka se olisi kriittistäkin, sillä ainakin se kertoo siitä, että kirjat ovat löytäneet lukijoita. Kissa kiitoksella elää, ja kirjantekijälle lukijapalaute on elinehto – ansiotyön ohella.

29.4.2015