Tutustu tietokirjailijaan

Juha Valste

Juha Valste on oppi- ja tietokirjailija sekä tiedetoimittaja, joka on tehnyt opetustyötä sekä kouluissa että Helsingin yliopistossa. Hän on ollut mukana biologian ja kemian oppikirjasarjoissa ja kirjoittanut tietokirjoja mm. ihmisen lajikehityksestä ja Suomen nisäkkäistä. Valste sai Oppikirjailijapalkinnon tammikuussa 2019 tunnustuksena ansioistaan oppikirjailijana.

Juha Valste

Juha Valste, kuinka sinusta tuli oppi- ja tietokirjailija?

Pidin lukemisesta ja kirjoittamisesta jo kouluaikana. Toimitin kouluni teinikunnan lehteä ja kirjoittelin novelleja ja runoja pöytälaatikkoon. Osallistuin 1960-luvun puolivälin jälkeen biologian opiskelijoiden kirjoituskilpailuun, jonka voitin.

Sittemmin minua pyydettiin kirjoittamaan 1972 ilmestyneeseen Suomen nisäkkäät 1 -kirjaan artikkeli peltohiirestä, ja vuosina 1973–1975 ilmestyneessä eläinensyklopediassa Eläinten maailma 1–5 olin mukana sekä kääntäjänä että kirjoittajana. Lukion biologian opettajana toimin kymmenisen vuotta, minkä jälkeen hain Tiede 2000 –lehden toimittajaksi ja sain paikan. Kymmenen vuotta lehden pätevän toimituksen ja kielentarkastuksen opastusta teki minusta oppi- ja tietokirjailijan.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Olin mukana lukion kemian ja biologian oppikirjojen tekijäryhmissä WSOY:ssa 1980-luvun loppuvuosista 2000-luvun alkuvuosiin. Olen kirjoittanut neljä tietokirjaa ihmisen lajikehityksestä, yleiskirjan evoluutiosta, matkakirjan Afrikasta ja kaksi kenttäopasta Suomen nisäkkäistä. Lisäksi olen ollut mukana useissa nisäkkäitä, lintuja tai yleensä biologiaa käsittelevissä suurteoksissa kirjoittajana, päätoimittajana ja toimittajana.

Miten kirjasi syntyvät?

Hyvin vaihtelevasti. Oppikirjojen aiheet ja sisältö on ennalta määrätty, joten niiden kirjoittaminen on tavallaan helpompaa. Toisaalta ei ole ollenkaan helppoa laatia oppikirjan tekstiä sellaiseksi, että se sekä kiinnostaisi oppilasta (ja joskus opettajaakin) että olisi oppilaan ymmärrettävissä.

Tietokirjojen kirjoittaminen voi sujua helposti tai hankalasti aiheesta riippuen. Hyvä työskentelytapa minulle on tietyn aikataulun laatiminen heti työn alussa ja sitten siinä pysyminen. Kirja syntyy varsin nopeasti, jos pystyy kirjoittamaan esimerkiksi kaksi tuntia joka päivä. Välillä on hyvä tyhjentää nuppi kokonaan työn alla olevasta kirjasta ja tehdä vaikka 3–4 viikon luontomatka Afrikkaan.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Matkakirjoja, dekkareita, luontokirjoja, elämäkertoja. Ennen luin paljon scifiä, mutta se on jäänyt melkein kokonaan. Luen kirjoja pääasiassa englanniksi, mutta välillä myös suomeksi ja ruotsiksi.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Haaveeni on lukiolaisesta lähtien ollut suuren suomalaisen nisäkäskirjan kirjoittaminen. Sellaisia on toki useita, ja olen itsekin ollut mukana joidenkin tekemisessä, mutta yhden kirjoittajan tekemänä sellaista ei löydy.

Millaisena näet oppimateriaalien tulevaisuuden?

Valoisana sikäli, että henkilökohtaiset tietokoneet mahdollistavat erityisesti luonnontieteissä yhä paremman opetettavien asioiden dokumentoinnin. Animaatiotekniikoiden taitavalla käytöllä asioita voi elävöittää ja selittää tavattoman paljon paremmin kuin vaikka 20 vuotta sitten.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Hankala kysymys ja hankala yleistys. Jos tietokirjailija kirjoittaa elämäkerran F1-kuskista, hän pärjää hyvin – ainakin taloudellisesti. Jos hän kirjoittaa tietokirjoja maaperän Oribatei-punkkien elämästä, taloudellisen menestyksen laita on huonommin. Lisäksi hän joutuisi tekemään kirjansa omakustanteina.

Ymmärtääkseni useimmat tietokirjailijat ainakin Suomessa tekevät jotakin “rehellistä” työtä kirjantekemisen ohessa. Opettaja tai toimittaja tulee kyllä yleensä toimeen palkallaan.

Sait tammikuussa 2019 Oppikirjailija-palkinnon ansioistasi oppikirjailijana. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?

Kyllä positiivinen huomionosoitus tuntuu aina todella hyvältä.

Millainen on mielestäsi hyvä oppikirja?

Luonnontieteellisen oppikirjan tulee mielestäni olla visuaalisesti miellyttävä, asiallisesti pätevä ja esitykseltään sellainen, että sen lukeminen on kiinnostavaa ja helppoa. Etenkin lukiotason oppikirjat saisivat olla asiasisällöltään varsin vaativia. Hankalien asioiden esittämistä pitäisi helpottaa kuvilla ja kirjan liitteenä olevilla animaatioesityksillä (dvd-levyt, muistitikut ym.). Itse kirjan tekstissä pitäisi kiinnittää suurta huomiota kieleen – esityksen pitäisi olla aktiivista ja lauseiden lyhyitä ja selkeitä. Kaikki erikoistermit pitäisi ehdottomasti selittää erityisessä sanasto-osiossa.

27.2.2019