Tutustu tietokirjailijaan

Juha Vakkuri

Juha Vakkuri

Kuva: Tommi Tukiainen.

Muut tittelisi:

Olen myös suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon perustaja ja hallituksen puheenjohtaja sekä Beninin kunniakonsuli.

Asuinpaikkasi?

Olen syntynyt Riihimäellä, mutta sen jälkeen olen asunut paitsi Hyvinkäällä ja Helsingissä myös useita vuosia Sambiassa Lusakassa sekä Yhdysvalloissa New Yorkissa ja Bethesdassa. Tukikohtani on edelleen Helsingissä, mutta asun osan vuodesta Janakkalassa ja osan Beninin Grand-Popossa.

Minkälaisia kirjoja kirjoitan?

Olen ammattikirjailija ja kirjoitan liki kaikenlaisia tekstejä, tietokirjojen lisäksi myös romaaneja, näytelmiä, runoja, elokuvakäsikirjoituksia, esseitä ja lehtiartikkeleita.

Kuinka minusta tuli tietokirjailija?

Uskon, että minusta tuli tietokirjailija samalla tavalla kuin monesta muustakin. Törmäsin elämässäni mielenkiintoiseen aiheeseen, jota halusin tutkia enemmän ja joka sitten tuntui niin kiinnostavalta, että arvelin jonkun muunkin saattavan olla siitä kiinnostunut. Ensimmäinen tietokirjani oli Etelä-Afrikan rotupolitiikasta kertova Mustavalkoinen Afrikka (1973), jonka kirjoitin Lusakassa vuonna 1972 työskennellessäni siellä YK:n kehitysohjelman UNDP:n palveluksessa.

Afrikkaa käsittelevien tietokirjojen lisäksi olen kirjoittanut myös Unkarista, sen historiasta ja nykyisyydestä.

Kuinka kirjani syntyvät?

Kirjani syntyvät useimmiten pitkän valmistelun tuloksena. Viimeksi tehdyssä Afrikka-sarjassa valmisteluun on kuulunut jokaisen kohdalla useiden kuukausien tutkimusmatka. Periaatteessa kysymys on matkakirjoiksi naamioiduista tietokirjoista eli käytän formaattina matkakirjaa, jonka sisälle kirjoitan taustoittavia esseitä maista, joissa vierailen. Henkilökohtaiset osuudet houkuttelevat kirjan ääreen myös sellaisia lukijoita, jotka eivät lukisi tavallista tietokirjaa Afrikasta.

Mitä tietokirjailijana toivon?

Että maailma tulisi rauhallisemmaksi, vähemmän ennakkoluuloiseksi, viisaammaksi ja suvaitsevaisemmaksi – että ihmiset ja kansat oppisivat elämään paremmin toistensa kanssa.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Uskon sekä painetun että sähköisen kirjan tulevaisuuteen. Sähköinen kirja on yllättävästi jo nyt käytössä mm. Afrikan erämaissa, missä ei ole kirjakauppaverkostoa, mutta kylläkin sähköä.

Pidän myös painettua mikiä eli minikirjaa nerokkaana formaattina, ja kuvittelen että ainakin vielä oman sukupolveni jälkeen tuleva sukupolvi tulee lukemaan vielä myös painettua kirjaa. Omalle sukupolvelleni se on tietysti yksi maailman hienoimmista esineistä.
 
Kuinka tietokirjailija pärjää?

Tietokirjailija pärjää kohtuullisesti, jos toimeentulo ei liity yksinomaan kirjoittamiseen. Henkinen pärjääminen vaatii selektiivisyyttä tietovyöryn alla.

Olet myös Beninissä sijaitsevan suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon perustaja. Mitä annettavaa Afrikalla on suomalaisille kirjailijoille?

Afrikalla on hyvin paljon annettavaa suomalaisille kirjailijoille eikä pelkästään kirjailijoille vaan kaikille avoimille ihmisille. Afrikassa on vielä jäljellä paljon sellaisia arvoja, joista me olemme omahyväisessä viisaudessamme ja yltiöpäisessä tyhmyydessämme luopuneet.

Vaikka olen perusoptimisti, olen valitettavasti yleisesti ottaen pessimistinen maailman tulevaisuuden suhteen. Pahaa pelkään, että oma sukupolveni eli sodan jälkeen syntynyt, tullaan muistamaan tämän vuosisadan onnekkaimpana sukupolvena. Lapsiemme maailma on vaikeampi, epäsolidaarisempi, vaativampi, itsekkäämpi ja neuroottisempi. Afrikan tulevaisuuden suhteen sen sijaan olen optimistisempi.
 

4.3.2014