Tutustu tietokirjailijaan

Jouko Rikkinen

Jouko Rikkinen

Jouko Rikkinen sai Tietokirjailijapalkinnon lokakuussa 2014.

Muut tittelisi:

Kasvitieteen professori

Asuinpaikkasi?

Asun Helsingissä, Itä-Pakilan kaupunginosassa.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Olen kirjoittanut lähinnä oppikirjoja sekä luonnonkasveihin ja puutarhakasveihin keskittyviä lajioppaita. Itse olen hyvin kiinnostunut luonnon monimuotoisuudesta, ja jonkinlainen tarve minulla selvästi on sitä muillekin esitellä.

Tietokirjaa kirjoittaessa tulee usein syvennyttyä itselle uusien aihepiirien opiskeluun, eikä asioita kuitenkaan välttämättä tarvitse tarkastella yhtä suppeasta näkökulmasta kuin tyypillisessä tieteellisessä tekstissä. Myös kirjojen visuaalinen puoli on itselleni sen verran tärkeä, että minun on aika vaikea kuvitella kirjoittavani tietokirjaa, johon ei tulisi yhtään kuvaa.

Tietysti kirjojen aihepiirejä on joskus pakko miettiä myös kustantajan näkökulmasta – kuinka moni suomainen haluaisi ehkä hankkia tiettyä aihepiiriä käsittelevän nelivärikuvitetun kirjan ja millä hinnalla? Kirjoittaisin itse aika mielelläni paksun ja runsaasti kuvitetun kirjan esimerkiksi lannalla elävistä piensienistä, mutten usko kaupallisen kustantajan heti tarttuvan tuohon täkyyn.

Kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Yksi ensimmäisistä ”alan hommista” oli englanninkielisen lasten kuvakirjan kääntäminen. Samoihin aikoihin aloin kirjoittaa rivipalkalla lyhyitä teema-artikkeleita nuorten tietosanakirjaan ja raapustella viivapiirroksia ja vastaavia kuvitustöitä erilaisiin oppimateriaaleihin. Vanhempani, jotka molemmat ovat tietokirjailijoita, auttoivat minua alkuun vinkkaamalla oikeaan suuntaan.

Maisteriopintojen loppuvaiheessa minulle tarjottiin oppimateriaalitoimittajan tehtävää eräästä kustantamosta, mutta halusin pyrkiä yliopistouralle ja jatkaa sivutoimisena tietokirjailijana.

Miten kirjasi syntyvät?

Yleensä hirveällä loppurutistuksella ja enemmän tai vähemmän myöhässä!

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Minulla on parhaillaan iltalukemisena Etelä-Afrikassa hiljattain julkaistu sanikkaisopas (Crouch ym. 2011: Ferns of Southern Africa. A comprehensive guide. Struik Nature. 776 sivua). Hieno kirja mielenkiintoisesta ja huonosti tunnetusta kasviryhmästä!

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Perinteiselle painetulle kirjalle riittää ystäviä vielä pitkään. Useat itselleni tärkeät aihealueet ja lajityypit tulevat kuitenkin siirtymään ja ovat osin jo siirtymässä verkkoon. Haluan kuitenkin itse lukea painettuja kulttuurituotteita – ainakin iltalukemisena.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Mikäli tässä viitataan tietokirjailijan talouteen, niin hyvä kysymys – päätoimiselle tietokirjailijan uralle ponnistavalta edellytetään aitoa yrittäjähenkeä.

Tuorein teoksesi on tänä vuonna ilmestynyt Heinät ja sarat Suomen luonnossa. Minkälainen kirjoitusurakka tämän teoksen tekeminen oli?

Kirjan kuvien ottaminen oli ajallisesti suurin urakka, mutta samalla yksi antoisimmista. Otin kuvat viiden vuoden aikana, kuitenkin niin, että valtaosa kirjaan päätyneistä kuvista tuli otettua parin kirjan ilmestymistä edeltäneen kesän aikana. Kirjan kuvataulujen sommitteluun meni pari tehokasta työviikkoa. Kirjan tekstit kirjoitin noin puolen vuoden kuluessa, pääosin kahden enemmän tai vähemmän päätoimisen kirjoitusrupeaman aikana.

Kirjoittamisen lisäksi olet ansioitunut myös luontokuvaajana. Kuinka paljon valokuvia tietokirjasi tarvitsevat?

Valokuvaan kasveja, sieniä ja muita luonnonkohteita melko innokkaasti, tallennan tätä nykyä 10 000–15 000 valokuvaa vuodessa. En juuri kuvaa kotimaassa sydäntalvella, mutta kesällä ja talvella tropiikissa sitäkin aktiivisemmin. Pyrin ottamaan kuvat niin, ettei yksittäisten kuvien käsittelyyn mene kohtuuttomasti aikaa. Kuvan käyttötarkoitus tietysti lopulta määrää tuon puolen.

Sait lokakuussa Tietokirjailijapalkinnon. Miltä huomionosoitus tuntui?

Huomionosoitus lämmitti mieltä – pidän sitä erittäin suuressa arvossa, kuten vertaisarvioinnin kautta tulevaa tunnustusta yleisemminkin.

 
 

10.12.2014