Tutustu tietokirjailijaan

Johanna Jämsä

Johanna Jämsä on Ressun lukion uskonnon ja psykologian lehtori, joka aloitti uransa oppikirjailijana 1990-luvun lopussa. Hän on ollut työryhmän jäsenenä tekemässä useita uskonnon ja psykologian oppimateriaaleja, kuten Arkki ja Skeema -sarjoja. Jämsä on tehnyt oppimateriaalisarjojen kaikkia osia ja luonut uusia opetusmenetelmiä ja tehnyt niistä toimivia ratkaisuja opetusmateriaaleihin. Opettajana ja oppikirjailijana hän painottaa opiskelijan aktivoimista: hyvä oppikirja herättää tiedonnälän, innostaa ja tarjoaa välineitä uuden tiedon kehittämiseen ja oivalluksiin. Jämsä on yksi vuoden 2017 Oppikirjailijapalkinnon saajista.

Johanna Jämsä

Kuva: Hannu Peltola

Johanna Jämsä, kuinka sinusta tuli oppikirjailija?

Iiri Ranta Valtion painatuskeskuksesta (nykyisestä Editasta) oli saanut nimeni jostain ja soitti kysyäkseen mielipiteitäni yläasteen uskonnon oppikirjoista. Totesin, etten tiedä yläasteen kirjoista mitään, mutta lukion uskonnon oppikirjoista minulla olisi paljonkin sanottavaa. Iiri kuunteli kiinnostuneena näkemyksiäni ja kutsui minut lopulta luokseen keskustelemaan.

Lopulta kävikin niin, että Valtion painatuskeskus päätti ruveta kehittämään lukion uskonnon oppikirjasarjaa ja minut pyydettiin mukaan. Tämä kaikki taisi tapahtua vuonna 1996. Olin tuolloin alle kolmekymppinen. Iirin luottamus nuoreen ihmiseen teki vaikutuksen. Olen myöhemmin itsekin halunnut osoittaa samanlaista luottamusta.

Ensimmäinen Arkki-sarjan lukion uskonnon oppikirja ilmestyi vuonna 1998, samoihin aikoihin kuin sain ensimmäisen lapseni. Myöhemmin kirjasarjaa on uudistettu kolme kertaa muuttuneiden tarpeiden ja uudistuneiden opetussuunnitelmien mukaisesti. Arkki-sarja jatkaa nykyisin nimellä Uusi Arkki.

Hanna Sokratous Editasta pyysi minua mukaan tekemään uutta lukion psykologian Skeema-oppikirjasarjaa alun perin siinä vaiheessa, kun molemmat lapsemme olivat yläkouluikäisiä. Tuolloin kieltäydyin, mutta totesin olevani halukas osallistumaan Skeeman tekemiseen sitten, kun kirjasarjaa uudistetaan – ja lapsemme ovat saaneet lisää ikää. Tämä aika koitti, kun Skeemaa alettiin vuonna 2015 uudistaa uusien opetussuunnitelmien mukaiseksi. Tänä keväänä julkaistaan uudistuneen Skeema-sarjan viides eli viimeinen osa – samana keväänä, kun vanhempi lapsemme pääsee ylioppilaaksi.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Olen toiminut lukion uskonnon ja psykologian opettajana vuodesta 1993 lähtien. Oppikirjojen tekeminen on noussut käytännön tarpeista ja toiveista. On upeaa, että voi opetuksessa hyödyntää materiaalia, jota on itse ollut kehittämässä!

Molemmat kirjasarjat, joiden tekemisessä olen ollut mukana, ovat rakentuneet idealle, että oppikirjan tulee olla asiasisällöltään asiantunteva ja luotettava, mutta ilmaisultaan ja ulkoasultaan selkeä ja innostava. Mielestäni molemmissa sarjoissa on onnistuttu löytämään tasapaino tieteen ja pedagogiikan välille. Tämän ovat mahdollistaneet kustantajan tuki sekä upeat työryhmät, joissa on ollut sekä arvostettuja tieteilijöitä että luovia pedagogeja.

Opettajana olen työryhmissä korostanut aina opiskelijan innostamista ja aktivoimista. Kirjojen tehtävät, kuvat sekä opettajanmateriaalit ovat tarjonneet kirjan käyttäjille monenlaisia näkökulmia käsiteltyihin aiheisiin. Opetuksessani korostuu keskustelu opiskelijoiden kanssa.

Myös oppikirjoihin olen halunnut tuoda elementtejä, jotka mahdollistavat dialogin kirjan ja opiskelijan välillä sekä tarjoavat innostavan pohjan oppitunneilla käytävään keskusteluun.

Viime vuosina oppimateriaalien tekemisessä on otettu uusi askel, kun perinteisten paperisten kirjojen rinnalle ovat tulleet sähköiset kirjat. Internet on tarjonnut uusia mahdollisuuksia ja uusia haasteita. Digikirjoihin on tarvittu uudenlaisia tehtäviä ja materiaaleja. Opettajan oppaista on tullut käyttäjäystävällisempiä, muokattavia sähköisiä aineistoja, joihin pystyy liittämään monenlaisia linkkejä ja vinkkejä. Uudet mahdollisuudet ovat lisänneet oppikirjojen tekijöiden työtä, mutta myös tarjonneet uudenlaista inspiraatiota.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Nautin historiallisista romaaneista ja dekkareista. On myös ollut kiinnostavaa tutustua nuoriin suomalaisiin kirjailijoihin. Parhaillaan luen Tommi Kinnusen Lopottia.

Miten kirjasi syntyvät?

Oppikirjojen tekeminen on tiimityötä. Yhteiset palaverit ovat ehdottoman tärkeitä yhteisen vision löytämiseksi. Internet on avannut uusia mahdollisuuksia työskennellä yhdessä myös etänä. GoogleDrive on ollut ahkerassa käytössä, kun olemme kommentoineet toistemme tuotoksia. Se on nopeuttanut työntekoa ja tehnyt siitä joustavampaa. Aikaisemmin kuriirit kuljettivat kirjekuorissa käsikirjoituskopioita ja niihin tehtyjä kommentteja – se oli hidasta, työlästä ja kallista.

Millaisena näet oppimateriaalien tulevaisuuden?

Oppimateriaalia tarvitaan aina. Sen muodot ja sisällöt muuttuvat aikojen ja mahdollisuuksien muuttuessa, mutta oppimisen tueksi tarvitaan aina asiantuntevaa, luotettavaa sisältöä, joka on paketoitu opiskelijan kehitystasolle sopivaan ja innostavaan muotoon.

Tulevaisuudessa tulee yhä enemmän korostumaan vuorovaikutus oppijan ja oppimateriaalin välillä. Opiskelijan aktiivinen rooli tiedon tuottamisessa ja muokkaamisessa lisääntyy. Oppimateriaalin tulee olla joustavaa ja mukautua monenlaiseen opiskeluun; yksilöllisiin kurssien suoritustapoihin ja oppimispolkuihin. Nämä ovat asioita, joita olemme jo nyt ottaneet huomioon oppimateriaalien tekemisessä.

Uskon, että tämä painotus tulee tulevaisuudessa entisestään korostumaan, kun tietotekniset mahdollisuudet ja opiskelun monimuotoisuus lisääntyvät. Opiskelijan aktiivisuuden korostaminen on erittäin hyvä ja tärkeä asia myös psykologisen tutkimuksen näkökulmasta.

Toivon, että opiskelijoilla säilyy kyky ja halu syventyä opiskeltaviin asioihin. Tämä edellyttää niin onnistuneita opetussuunnitelmia kuin erinomaisia oppimateriaalejakin.

Kuinka oppikirjailija pärjää?

Oppikirjojen tekeminen on aikaa vievä harrastus, jonka sivutuotteena opettaja saa päivätyöhönsä mielekkäitä välineitä. Kovin helposti oppikirjoilla ei rikastu.

Se, että äiti tekee oppikirjoja, on koko perheen projekti. Kirjojen tekeminen vie aikaa illoista, viikonlopuista ja lomista. Niinpä olenkin päättänyt jo vuosia sitten, että kirjapalkkiot käytetään tavalla, josta on iloa koko perheelle. Kirjat ovat kartuttaneet lomakassaa, ja olemme päässeet ikimuistoisille matkoille useammin ja kauemmaksi kuin pelkällä opettajan palkalla olisi ollut mahdollista.

Oppikirjailijan perustavaa laatua oleva ristiriita liittyy kirjojen kierrättämiseen. Se on kannatettava asia niin ekologisuuden kuin taloudellisuudenkin kannalta. Kuitenkin jokainen kierrätettävä kirja merkitsee menetettyä palkkaa kirjojen tekijöille. Jos mietin oppikirjailijana saamiani palkkioita, niin karkeasti arvioisin, että palkkiot ovat puolittuneet siitä mitä ne olivat ennen kierrätyksen yleistymistä.

Tämä puolittuminen ei johdu kirjojen suosion laskusta, vaan siitä, että kierrätettyjen kirjojen kaupasta on tullut järjestäytynyttä bisnestä. Erityisesti ihmetyttää, että kirjakaupatkin myyvät käytettyjä kirjoja. Tällöin kauppa saattaa saada katteensa, mutta kirjojen tekijät eivät saa palkkiotaan. En tiedä, mitä asialle voisi tehdä, sillä ilman muuta kierrätystä tarvitaan.  

Sait tammikuussa Oppikirjailijapalkinnon ansioistasi oppikirjailijana. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?

Se, että työlleni osoitettiin julkista arvostusta tuntui häkellyttävän hyvältä. Liikutuin ja tippa nousi silmään, kun kuuntelin kauniita perusteluja palkinnolle. Kukkakimput ja palkinto sylissä olo oli kuin olympiavoittajalla! Palkinnosta iloitsee koko perhe. Osa rahoista käytetään yhteiseen lomamatkaan kesällä.

Lämmin kiitos Suomen tietokirjailijoille palkinnosta! Kiitos myös apurahoista, jotka ovat vuosien varrella mahdollistaneet oppimateriaalien tekemisen! On hienoa ja merkityksellistä, että oppikirjailijat saavat taloudellista tukea työhönsä.

Millainen on mielestäsi hyvä oppikirja?

Hyvä oppikirja herättää tiedonnälän ja ohjaa innostumaan. Se tarjoaa välineitä uuden tiedon kehittämiseen ja oivalluksiin, jotka tekevät niin yksilön elämästä kuin myös yhteisestä tulevaisuudestamme paremman ja onnellisemman. Aika siirappisesti sanottu, mutta näin se mielestäni parhaimmillaan on!

 2.3.2017