Tutustu tietokirjailijaan

Helena Telkänranta

Biologi Helena Telkänranta on eläinten käyttäytymisen ja kognition tutkija Helsingin yliopistossa. Hän on palkittu tiedetoimittaja ja eläintiedettä kehitysyhteistyöhön yhdistävän Elephant Experts -järjestön perustaja. Telkänrannan tuorein teos Millaista on olla eläin? palkittiin Lauri Jäntin palkinnolla tammikuussa 2016. Teos oli myös Tieto-Finlandia-ehdokkaana syksyllä 2015.

Helena Telkänranta

Helena Telkänranta Lauri Jäntin palkinnon jakotilaisuudessa. Kuva: Linda Lappalainen.

Helena Telkänranta, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Luin lapsena aika paljon aikuisille tarkoitettuja tietokirjoja eläintieteestä ja muista luonnontieteistä. Ne olivat minusta kiehtovampia kuin lastenkirjat. Kahdeksanvuotiaana löysin vanhempieni kirjahyllystä suomennoksen Jane Goodallin klassikkokirjasta In The Shadow Of Man, joka on loistava esimerkki eläintieteen esittämisestä yleistajuisesti. Sitä lukiessani minulle valkeni, että aikuisena minäkin haluan kirjoittaa tällaisia kirjoja.

Lukioaikana aloin kirjoittaa eläin- ja ympäristöaiheisia juttuja sanoma- ja aikakauslehtiin. Niiden seurauksena minua pyydettiin mukaan myös kirjaprojekteihin. Ensimmäinen kirjoittamani kirja oli Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisema Kesämökin ympäristöopas, jonka kirjoitustyön liitto tilasi minulta. Kun olin tehnyt muutaman kirjan yhdessä muiden kanssa, kokemuksen pohjalta oli helppo alkaa tarjota omiakin kirjaideoita kustantajille.

Tärkeä osa nykyistä tietokirjailijana toimimistani on myös se, että olen vuodesta 2010 alkaen tehnyt eläinten käyttäytymis- ja kognitiotutkimusta Helsingin yliopistossa. Omakohtainen tutkimuskokemus ja tilaisuudet käydä perusteellisia keskusteluja kollegoiden kanssa monissa maissa ovat auttaneet käsittelemään aiheita sisällöllisesti aiempaa syvemmin.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Suurin osa kirjoistani on suurelle yleisölle tarkoitettuja, helppolukuisia tietokirjoja. Aiheinani ovat luonto, eläimet ja ympäristönsuojelu. Lisäksi olen ollut mukana muutamissa oppikirjaprojekteissa biologian ja eläinlääketieteen alalta.

Miten kirjasi syntyvät?

Kirjojen tekemiseen tarvittavasta ajasta suurin osa kuluu tietojen keräämiseen, tarkistamiseen ja jäsentelyyn. Varsinainen kirjoittaminen on pieni loppusilaus projektin päätteeksi.

Rakennan kirjasta aina ensin mielessäni ja osin myös tietokoneella yksityiskohtaisen kolmiulotteisen mallin, eräänlaisen rakennuspiirustuksen. Siinä näkyy kirjan kantavien teemojen kulku ja se, miten mikäkin sisällön yksityiskohta liittyy muihin. Sitten vaihtelen näiden teemojen ja yksityiskohtien keskinäistä järjestystä testatakseni, missä järjestyksessä osat saa parhaiten linkitettyä toisiinsa. Toisin sanoen, etsin parhaan tavan muokata monisyisestä todellisuudesta lineaarinen lukukokemus, joka tuntuisi mahdollisimman sujuvalta ja samalla tuottaisi mahdollisimman monia oivalluksia.

Kun olen löytänyt mielestäni parhaan version asiasisällön rakenteeksi, seuraava vaihe on suunnitella sitä palvelevat kirjalliset keinot. Kun tämäkin suunnitelma on valmis, seuraa varsinainen kirjoittaminen.

Kirjoittamisvaiheessa teen vielä yksittäisiä tarkistuksia: jos esimerkiksi tekstin jossain kuvailevassa kohdassa minulle vähemmän tuttuun lajiin kuuluva eläin kulkee paikasta toiseen, etsin aina vähintään kolme eri YouTube-videota kyseisen eläinlajin liikkumisesta vastaavassa tilanteessa varmistaakseni, onko oikeampaa sanoa vaikkapa ”iguaani huojuu kohti salaatinlehteä” vai ”iguaani vaappuu kohti salaatinlehteä”.

Tähän menee toki aikaa, mutta tietokirjan lukijan on voitava luottaa siihen, että jokainen yksityiskohta hänen eteensä maalatusta maailmasta vastaa todellisuutta.

Kuten monille kirjoittajille, minullekin tämä kaikki on helpointa silloin, kun voin olla useita viikkoja yhtäjaksoisesti yksin ja uppoutua kunnolla tähän maailmaan. Nykyään kirjoitan kirjani metsämökissäni Tammelassa.

Uusinta teostasi Millaista on olla eläin? on kehuttu siitä, että se auttaa ymmärtämään eläinten maailmaa. Eroaako eläinten kokemusmaailma ihmisen kokemusmaailmasta?

Siinä on sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Yhteistä on muun muassa se, että kaikilla nisäkkäillä ja myös monilla muilla eläimillä on samoja perustunteita: ilo, suru, pelko, kiintymyksen tunne… Myös kivun tunne on samantapainen niin meillä kuin esimerkiksi linnuilla ja kaloillakin.

Suurimmat erot ovat rationaalisessa ajattelukyvyssä. Tästä johtuu myös ihmisten ja eläinten suurin ero: ihmiskunta on kehittänyt monimutkaisen puhekielen, joka taas on mahdollistanut kumulatiivisen kulttuurin. Sen avulla jokainen sukupolvi saa käyttöönsä suuren määrän aiempien polvien keräämää tietoa.

Eroja on paitsi ihmisen ja eläinten välillä, myös eläinten ja eläinten välillä. Joillakin eläimillä on esimerkiksi paljon pidemmälle kehittynyt päättelykyky kuin toisilla. Nämä ovat osittain eri eläinlajeja kuin usein uskotaan. Esimerkiksi sika, korppi ja norsu pystyvät monimutkaisempaan järkeilyyn kuin koira.

Toinen seikka, joka luo suuriakin eroja kokemusmaailmojen välille, ovat erilaiset aistit. Monilla eläimillä on esimerkiksi ”sisäinen kompassi” eli hyvin kehittynyt magneettiaisti, ja vedenalaisista eläimistä monet pystyvät havaitsemaan toisten eläinten lihasten toiminnan tuottamat heikot sähkökentät.

Olet kirjoittanut paljon eläimistä ja myös luonnonsuojelusta. Miten ihmisten suhtautuminen käsittelemiisi aiheisiin on muuttunut vuosien saatossa?

Kiinnostuneita lukijoita on ollut aina, joten siltä osin ei ole tapahtunut suurta muutosta näinä vuosikymmeninä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on kuitenkin tapahtunut selvä muutos verrattuna 1990-luvun alkuun, jolloin kirjoitin ensimmäisiä kirjojani. Sekä eläimiin että luonnonsuojeluun liittyvät aiheet koetaan nykyään yleisesti tärkeämpinä kuin ennen.

Minkälaisista kirjoista pidät itse?

Luen aika paljon tietokirjallisuutta sekä omalta alaltani että huvin vuoksi lähialueilta, kuten esihistorian tutkimusta, matematiikkaa, fysiikkaa, filosofiaa ja yhteiskuntatieteitä. Jonkin verran luen myös kaunokirjallisuutta. Suosikkikirjailijoitani ovat tietokirjallisuudessa muun muassa Daniel Dennett ja kaunokirjallisuudessa muun muassa Ursula Le Guin.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Tähän kysymykseen voi kai vastata lähinnä niin, että ne kirjat, jotka haluaisin kirjoittaa, ilmestyvät tulevina vuosina.

Toki olen lukenut monia loistavia tietokirjoja, mutta suoraan sanoen ihailen niiden kirjoittajia niin paljon, etten kuvittelisi itseäni heidän paikalleen. Kun juuri he ovat kirjoittaneet nämä kirjat, asiat ovat niin kuin pitääkin.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Parempana kuin miltä yleisesti näytti vielä viitisen vuotta sitten. Tietokirjallisuuden kysyntä ei ole laskenut niin nopeasti kuin oletettiin, ja eräillä aloilla on tapahtunut jopa vilkastumista, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

Arvelisin, että jatkossa kirjojen menestykselle tulee olemaan tärkeää, että kirjallisuus osaa myös uudistua kehittyvän tekniikan mukana. Aikoinaan painotekniikan kehitys mahdollisti nelivärivalokuvien lisäämisen kirjoihin. Nyt e-kirjojen kehitys mahdollistaa muun muassa videoiden linkittämisen kirjan ”kuvitukseksi”, mutta kirjojen sisällön syventämiselle on varmasti pidemmällekin meneviä mahdollisuuksia.

Uskon, että tietokirjan tekeminen voi saada teknisesti uusia muotoja ja pärjätä pitkällekin tulevaisuuteen menettämättä keskeisintä luonnettaan: sitä, että lukija saa tehdä kirjoittajan kanssa pitkän retken yksityiskohtaiseen, vivahteikkaaseen maailmaan.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Suomi on niin pieni kielialue, että tietokirjojen myyntikin on yleensä pientä. Hyvän kirjan kirjoittaminen vie kauan, joten useimmille tietokirjailijoille kyseessä on leipätyön ohella tehtävä kutsumustyö, ei varsinainen tulonlähde.

Suomalaisen tietokirjallisuuden olemassaololle keskeisen tärkeää ovat muun muassa Suomen tietokirjailijat ry:n jakamat apurahat, koska ne mahdollistavat kirjoittamiseen syventymisen. Suomalaisten lukijoiden ulottuvilla olisi paljon laihempi ja sisällöltäänkin ohuempi valikoima tietokirjallisuutta, jos apurahajärjestelmää ei olisi.

Mikä on seuraava kirjasi?

Jatko-osa Millaista on olla eläin? -kirjalle. Sen nimeä ei ole vielä päätetty, mutta sen punaisena lankana ovat sellaiset ominaisuudet, joita yleisesti pidetään ihmisen erityisominaisuuksina, mutta jotka löytyvät esimuotoina tai sukulaisilmiöinä myös eläinmaailmasta. Pohdin kirjassa myös sitä, millä tavoin tämä auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämmekin ja ihmislajin evoluutiota.

Toisin sanoen, tuon kirjassa esiin sen, mitä tiede nykyään tietää siitä, missä muodossa eläimiltä löytyy sellaisia asioita kuin kieli, matematiikka, musiikki, moraali, vasenkätisyys tai vaikkapa unien näkeminen.

Kirjoitan tätä kirjaa parhaillaan ja se ilmestyy syksyllä 2016. Sen jälkeen teen pienen tietokirjatrilogian lemmikkieläinten kokemusmaailmasta. Se paketti ilmestyy syksyllä 2017.

26.2.2016